Sunday, April 17, 2005

Keltainen ankka ja sen saaja

Olen käynyt erilaisilla lapsimessuilla työni vuoksi vuosia, mutta tänä viikonloppuna minussa oli ensimmäistä kertaa mukana myös toinen puoli: tuleva äiti. Kuljin messualueen läpi melko pikaisesti, en pidä suurista väkijoukoista, mutta ehdin kokea monenlaisia tunteita: haikeutta siitä, että paljon pohtimani imetysasiat eivät sitten koskaan tulleetkaan ajankohtaisiksi itselleni, liikutusta pikkuruisista taaperovaatteista, ärtymystä lapsiaan rumalla äänellä komentavista vanhemmista (omahyväinen, epärealistinen puuskahdus: "Noin en koskaan tule itse käyttäytymään...").

Hämmentävin keskustelu käytiin lelutiskillä, josta ostin lapsellemme sievän, keltaisen puuankan, jota voi vetää narussa. En huomannut tarjousta, jossa luvattiin kaupan päälle kaivertaa leluun lapsen nimi ja ikä. Siksi myyjän kysymys siitä, kenelle lelun ostan ja kuinka vanha sen saaja onkaan, häkellytti täysin. Spontaani "en tiedä" -vastaukseni puolestaan kummastutti ihmiset ympärillä.

Oikein pysähdyin, jälleen. Ostan leluja lapselle, jonka nimeä, ikää tai kotimaata en tiedä. Odotan tuntematonta ihmistä, joka tulee kuulumaan elämääni saapumisensa jälkeen aina. Yritän usein kuvitella kasvoja, ääntä, ilmeitä ja luonnetta, mutta en pysty. Toisinaan se pelottaa, toisinaan tuntuu valtavan surulliselta, mutta usein olen vain hämmentynyt, malttamaton ja onnellinen.

Laitoin ankan kaapin perälle, kun olimme miehen kanssa ihmetelleet sitä tuokion kuin kaksi idioottia: "Ajattele, että se meidän lapsi joskus koskee tätä samaa lelua mikä meillä on nyt kädessä!" Kontakti kai sekin häneen, joka joskus saapuu.

9 comments:

Akka said...

Voi :) Meillä vastaava oli, kuinkas muuten, helisevä pehmoamppari :) Mutta ensimmäinen, mikä kyynelet herautti, oli nalle. Olimme Anttilassa ostoksilla juuri ennen hakumatkaa ja päätimme, että nyt ostetaan se lelu ensikontaktia varten. Valitsimme pikkuisen vaaleanruskean nallen, ja sitä pidellessäni tuli itku siellä kaupassa kun ajattelin, miten lapsemme pieni käsi tarttuu nalleen, ehkä halaa sitä turvakseen.

Tuazophia said...

Juuri tänään pesin esikoisen vauvaleluja pois kuleksimasta ja mietin onkohan seuraava lapsemme sen ikäinen, että kenties tarvitsisi noita. Samalla surin sitä, että kun on kaapit täynnä leluja, seuraavalle lapselle ei varmasti tule ostettua yhtä paljon leluja. Meillä kun lelut ovat myös meistä vanhemmista niin kivoja, että on tullut ostettua ihan omiin tiloihin nähden riittävä määrä kaikenlaista. :) Tai sitten pitää vain tehostaa säilytystä. :D

Nanne said...

Voin hyvin kuvitella tilanteen, jossa olet ollut!

Jaksamista odottamiseen. Kyllä kaikki tuntuu sitten vaivan arvoiselta, kun saatte lopulta lapsen syliinne!

Löysin hiljattain tämän sinun blogisi ja laitoin sen heti suosikiksi omalle sivulleni. Mielenkiinnolla seuraan matkaasi äidiksi.

Itselläni tuo matka kesti lähes kymmenen vuotta. Tsemppiä!

Piikkis said...

Mullakin on noita kiinnekohtia lapseen, esim. nyt luvan jälkeen olen ruvennut pesemään ja silittämään ja järjestämään kokoluokittain vaatteita kaappiin... Mikä on järjetöntä sinänsä, koska varmaan menee vielä ensi vuoteen, kun niitä vaatteita tarvitaan. Mutta jotenkin se hyllylle laitto auttaa ajattelemaan, että joskus joku pikkuinen tänne muuttaa.

miumo said...

Hei!

Löysin tänään tämän sinun blogisi ja päätin heti, että alan sitä säännöllisesti seuraamaan. Olemme itsekin samassa vaiheessa. Neuvonta on meilläkin menossa, tosin vasta ensimmäinen käynti takana.

Haluan toivottaa kärsivällisyyttä ja tsemppiä matkaanne!

Adoptiomatka said...

Amppari, en tiedä, luetko viestejä tällaisella viiveellä ja täältä, mutta jos sattuu silmiisi, niin olisin utelias kuulemaan, minkä verran olitte hankkineet pienelle tavaraa ennen hänen saapumistaan? Ja minkälaista; peruskapineet varmaankin, mutta entä lelut, vaatteet jne.?

Tajusin muuten juuri, ettei minulla ole minkäänlaista käsitystä siitä, missä vaiheessa lapsi yleensä siirtyy nukkumaan pinnasängystä "isojen vuoteeseen". Jälleen yksi stressinaihe siis, että mikäköhän sänky sitä pitäisi hankkia vai nukutaanko kaikki yhdessä :)

No, ehkä keskityn kuitenkin oleellisempiin asioihin nyt :)

Adoptiomatka said...

Ja tuazophia, heh, olen ehtinyt surra valmiiksi jo tuotakin: että jos ensimmäisen jälkeen tulee vielä toinen, täytyy leluostoksetkin jättää hiukan vähemmälle :D

Nyt olen huomannut itsessäni myös pienen (toivottavasti ohimenevän!) itsekkyyden vaiheen. Ennen jakelin töistä saamiani leluja kummilapsilleni melko avokätisesti, mutta nyt tekisi mieli laittaa kivoimmat kapineet talteen omaa tulevaa varten ja antaa muille vasta seuraavaksi kivoimmat :)

Piikkis said...

En ole Amppari, mutta vastaan omalta osaltani tuohon hankintakysymykseen.

Meillä on suht paljon tavaraa jo nyt. Ihan siitä syystä, että meistä on ollut järkevää jakaa kustannuksia tasaisemmin, eikä ostaa kerralla kaikki. Turvaistuimen ostamme ihan viime tingassa, koska ne eivät säily ikuisesti komeron pohjalla (niiden muovi väsyy, vaikka mitään kolaria ei olisi ollut).

Osa on itse hankittu kuten käytettynä ostetut amme ja pinnasänky. Osa vaatteistakin on ihan itse ostettu. Jos ja kun Kiina on kohdemaana ja 0-2 v toiveella, niin n. 74-80 cm koosta ylöspäin voi ostaa. Itse olen ostanut mm. maripaitoja (kuten sinä), sadevaatteita ym. peruskamaa. Varmaan jotain vielä puuttuu, mutta sen sitten ehtii hankkimaan, kun tulee tarvis. Kenkiä on hankalaa ostaa etukäteen, koska jalkaterien koot vaihtelevat enemmän kuin pituudet.

Olen myös tehnyt option erään ystäväni Ergo-reppuun, ja ostan sen kesällä. Meinaan käyttää sitä kotonakin pyykkiä ripustaessa jne.

Olen myös ostanut itselleni erilaisia vaatteita ja kenkiä kuin ennen eli sellaisia, millä on lämmin ja hyvä olla joka säässä jossain leikkipuistossa lapsen kanssa.

Mutta meillä on varastossa myös paljon saatua: mm. yhdistelmävaunut, ensipyörä, vaatteita, vuodevaatteita ym. Olemme kummatkin suurista perheistä ja kuopuksina saaneet vauva- ja lapsitavaraa.

Leluja en ole kovasti hamstrannut, koska niitä saa varmasti lahjaksikin suht paljon. Kaikki etniset sopivat mollamaijat ja nuket olen hankkinut. Meillä on valmiiksi hiukan leluja, mm. leluliesi + astioita + "ruokia" ruuanlaittoleikkiin, koska meillä käy kummilapsia ym. sukulaisten ja ystävien lapsia kylässä. He leikkivät nyt noilla. Uusia tulevalle lapselle hankkimiani leluja en ole antanut myöskään leikkiin muille, poikkeuksena kylpylelut.

Lastenkirjoja ja videoita + dvd:ita olen myös hankkinut. Nekin on olleet viihdykkeenä vieraileville lapsille. Varsinkin kaikki adoptioon tai Kiinaan liittyvät (Mulan) olen ostanut, mutta myös klassikkoja.

Yleensä lapset siirtyvät siihen lastenvuodekokoon, kun osaavat itse mennä vuoteeseen ja tulla vuoteesta nätisti pois. Monet mun tutut lapset n. 2-3 vuoden iässä. Silloinkin pitää vielä olla joku reuna tai este, ettei lapsi tipu lattialle. Mutta mikään ei estä nukkumasta pinnasängyssä kauemminkin, jos vain mahtuu hyvin ja lapsi viihtyy. Monet nukkuvat perhepedissäkin.

kettu said...

Silmiin pisti tuo imetysjuttu... Jos lapsi on tullessaan imeväisikäinen niin jonkinasteinen imetys, vaikka ei välttämättä täysruokinta, voi olla periaatteessa mahdollista. Täällä on jotain tietoa asiasta.