Friday, October 20, 2006

Kiinalainen hämähäkki

Aamuisin on jo kylmä, mitään ei tapahdu, mikään ei liikahda. Pitäisi haravoida piha, hammaslääkäriaika varata, hommata printteriin paperia, pieniä nakuttavia harmeja. Oikea elämä tuntuu odottavan jossain, minne on mahdoton nähdä.

Tärkeiden asioiden suhteen olen niin pitkään elänyt sitten kun –vaiheessa, se ei tunnu enää hyvältä. Sitten kun lapsi on sylissä, vietetään joulu kotona (nyt valitaan lomamatkakohdetta). Sitten kun pieni saapuu, mennään ajoissa nukkumaan (nyt kukutaan höpisemässä ja lueskelemassa vielä puoliltaöin). Sitten kun meistä tulee perhe, en enää mäkätä tasaisella rumalla äänellä joka asiasta (nyt... enpäs kerrokaan! Ja kuinka paljon ihminen muka voi muuttua?).

Haluaisin jo tässä nyt -elämän. Paperimme lojuvat jossakin laatikossa vieraassa virastossa, oletan. Ovatko ne edes siellä ihan varmasti? Lukeeko niitä joku? Kutovatko kiinalaiset hämähäkit parhaillaan verkkoa sen valokuvan päälle, jossa pönötän olohuoneessa sievät pikkukengät jalassa ja äidin vanha jakkupuku päälläni?

Edistyisi tämä olema. Välillä sentään tapahtuu jotakin, piskuista. Kiinasta adoptiolasta odottaville suunnatussa tiedotustilaisuudessa oli ihan metkaa. Tutkailin muiden naamoja; joku heistä lähtee kenties samalle reissulle kanssamme noutamaan muksua. Huikea ajatus, vähän kuin synnyttäisimme yhdessä! Tarjolla oli keksejä ja kahvia, luennoitsijat kertoivat asioita aivan kuin tästä kaikesta tulisi joskus totta: mitä hakumatkalle kannattaa pakata mukaan, millainen merkki on kiinalaisen miestenvessan ovessa, miten ajan saa kulumaan lapsen kanssa lentokoneessa.

Adoptioprosessin alussa laskeskelimme, että lapsi saattaisi olla kotona jo tänä jouluna. Mitä hulluutta! Etsin parhaani mukaan tyyntä tapaa suhtautua asioiden tolaan. Täytynee keskittyä vuoroin kitisemään ja väsymään, vuoroin ottamaan asiat vastaan ja vaikka jatkamaan typerää kiinan kielen opiskelua (Lauseet, joita oppitunnilla treenaamme, ovat älyttömiä: "Minä olen ruotsalainen." "Mistä maasta sinä olet?" "Saavuimme maahanne reittilentokoneella." "Onko täällä karaoke?" Niillähän sitä sitten kelpaa aloittaa kevyt jutustelu ensimmäisen vastaantulijan kanssa! Sitä paitsi ärsyttää aivan suunnattomasti, että puoliso on oppinut kieltä paljon paremmin kuin allekirjoittanut! ).

3 comments:

Kotirouva said...

Jos tulee tarvetta kysellä, että mitä Kiinasta löytyy esim. lapseen liittyen, niin mulle voi meilata! Osoite satusade@jippii.fi

kukkis said...

Pitkästä aikaa piti tulla sanomaan, että tätä blogiasi on todella nautinnollista lukea. Itselläni on yksi lapsi, niin että sikäli en ole samassa tilanteessa kuin sinä, mutta siitä huolimatta jotenkin pääsen elämään myötä koko adoptioprosessia. Lisäksi vielä kirjoitat niin upeasti! Toivottavasti jaksat ja ehdit jatkaa vielä sittenkin, kun olette saaneet pikkuisenne :)

Minna said...

Kiinassa Kotirouvan luona vierailleena sanoisin, että aika pitkälle pärjäsin, kun osasin sanoa ja ymmärtää 'buu hao', ei hyvä. Osasin parturissa pyytää että huonot pois (buu hao ja sormilla leikkaamisen ääntä) ja kaupassa ymmärsin kun myyjä selitti että se ei ole niin laadukas, tämä on parempi (muuta en siitä ymmärtänytkään...)