Tuesday, August 25, 2009

Epäpäivitys

Tämä ei ole merkityksellinen postaus (kuten edellinen!), mutta kyselijöille tiedoksi saatettakoon seuraava.

Klikkailin melkein kaikki vuosien varrella kirjoittamani merkinnät pois näkyvistä toviksi. Tuli tarve lukea ne rauhassa uudelleen ja varmistaa, ovathan kaikki julkaisukelpoisia nyt, kun tunnen vastuuta myös pienestäni.

Kirjoitukset palaavat lähiaikoina, luultavasti ennallaan, ja lisääkin seuraa pian. Adoptiomatka on vasta alussa!

Kiitos onnitteluista, uskomatonta, että teitä on noin paljon!

20 comments:

Jonsu said...

Mukana olen elänyt ja nyt viimein onnen hetkellä kommentoin lyhyesti. Onnea!

Almanakka said...

Tavallaan ihmetyttää, tavallaan ei, kuinka paljon muuten kuin blogin kautta tuntematon ihminen (sinä) voi olla mielessä! Maanantain jälkeen lukijaasi (minua) on usein hymyilyttänyt ja välillä vähän itkettänytkin. :)

Anonymous said...

Ymmärrän hyvin, että haluat tsekata vanhoja tekstejä. Kun nyt on vihdoin ihan konkreettisesti vastuu siitä pienestäkin :-)

Ja ihana kuulla, että aiot jatkaa blogin pitämistä! Täällä odotetaan innolla kertomuksia lastenhuoneen sisustuksesta ja matkasuunnitelmista ja kotiin tulosta ja ihan siitä ihanan hankalasta arjestakin sitten. Haluamme elää siinäkin mukana, jos vain annat luvan!

Anonymous said...

Julkaisukelpoisia ovat tekstisi varmasti, suurine tunteineen ja mietteineen aitoja ja oikeita. Tärkeitä paitsi pienelle itselleen sitten aikanaan isona, myös meille ulkopuolisille. Olemme saaneet (joutuneet!) miettimään näiden vuosien mittaan vanhemmuuden syntyjä syviä. Toivottavasti kokoat postauksesi kirjaksi asti, sensuroimatta, paljaine kipuine ja iloine kaikkineen.
Kiitos tästä matkasta, jonka olen saanut jakaa kanssasi. Ja miljoonat onnittelut vielä kerran!!! Matkasi jatkuu, nyt täydempänä kuin koskaan.

Anonymous said...

heeei.... sä käyttäydyt ihan äitimäisesti! ;-D

Anonymous said...

kirjaidea on loistava! koskaan ennen tätä blogia en ole ymmärtänyt niin hyvin adoptioprosessin hankaluutta ja pituutta.

myana said...

Muistan hyvin tuon edellisessä kirjoituksessa kuvaamasi hetken, kun äkkiä, noin vain puhelimessa, saa tietää olevansa äiti. Se on käsittämättömän hämmentävää. Onnea tuhannesti. Toivottavasti saatte pienen tyttönne pian luoksenne!

Anonymous said...

VOI ONNEA! Itken ilosta, Teidän, minulle tuntemattomien ihmisten onnesta! Kyllä tätä on odotettukin!

Onne Äiti! Onnea Isä! Turvallista matkaa tytärtänne kotiin hakemaan!
toivottaa blogin ahkera lukija, nyt jo aikuinen, aikoinaan adoptoitu

LaiNele said...

Voi että! Siis nyt! ONNEA ihan mahdottomasti, ihanaa, olen aivan kananlihalla! Rohkeutta vanhemmuuteen, paljon! Rakkautta teillä on niin paljon varastossa että pärjäätte upeasti <3

Myy said...

Sanattomaksi vetää. Paljon onnea!!!!

Anonymous said...

Tuhannesti, tuhannesti onnea!! Aivan ihanaa!!! Tätä on odotettu! :)

Nanne "Onnelasta"

Anonymous said...

Oikein lämpimät onnittelut Äidille, Isälle ja pienelle Tyttärelle!

Toivottaa pitkään mukana kulkenut

koivunlehti said...

Olen hyvin onnellinen teidän puolestanne :) Minäkin haluan kiittää siitä, että olet halunnut jakaa matkasi.

Anonymous said...

valtavasti onnea ja iso kiitos blogistasi! sinulla on mahtava taito osata jakaa tuntemuksesi mitä koskettavimmalla tavalla. ihania aikoja elätte! jatkoa blogiin toivoen,
liia

Savu said...

Onnea!!! Ihanaa. Iloitsen kanssanne!!! Pääsettehän pian hakemaan pienen kotiin?!

Khipu said...

kirja! joo, tee kirja!
Mä ainakin ostaisin!

Anonymous said...

Tuhannesti Onnea! Ja kiitos ihanasta blogista. Olen seurannut blogiasi jo kauan. Adoptiotaipaleemme on alkanut surin piirtein samaan aikaan, mutta meillä kohdemaa oli Etiopia, joten saimme lapsemme jo reilut kaksi vuotta sitten. Aivan ihanaa, että teilläkin on pitkä odotus päättynyt nimeämiseen ja olette saaneet pienen ihmeen, oman tyttären. Se on päätös odotukselle, mutta alku vanhemmuuden matkalle. Toivon, että jatkat tämän blogin pitämistä edelleen!! Vielä kerran ONNEA!! Anni

Anonymous said...

Paljon onnea! Olen käynyt satunnaisesti lukemassa viime kuukausina, lukenut ääneen puolisolle, että kuuntele nyt, herkistellyt. Uskomatonta, miten onnellinen voi olla tuntemattoman puolesta. Kaikkea hyvää!

Anonymous said...

Kaikki sanat on jo täällä mitä suunnittelin teille kirjoittavani sitten kun... Aloin seuraamaan blogiasi kun meidän pikkukakkosta ei alannut kuulumaan. Nyt meillä jo kaksivuotias ja olette olleet usein ajatuksissani että kumpa teillekkin pian. Ihanaa että vihdoin, toivon niin paljon onnea että sanat eivät riitä sitä kertomaan. :)

Anonymous said...

Vihdoinkin! Onnea koko perheelle! :)