Friday, October 07, 2011

Hetki tässä kohdassa

Lapsi juttelee isänsä kanssa yläkerrassa, kodikas ihana pulina, ulkona pimeää, meiltä loistaa valo, osuu punaisiin omenoihin pihapuussa.

Mietin tätä:

Kuinka valoisa olikaan adoptiovirkailijamme hymy, kun hän eilen sanoi: iloisena suosittelen teitä vanhemmiksi, ensi viikolla alan kirjoittaa kotiselvitystä, täydennetään sitä sitten yhdessä, tilatkaa jo rikosrekisteriotteet.

(Olemme jo tässä vaiheessa!)

Tätä myös:

Lapseni kysyi viime viikolla: Missä te äiti ja isi olitte silloin, kun minä oottelin lastentalossa Kiinassa?

Itkin.

Ja tätä:

Kirjan julkaiseminen taisi olla se hinta, jonka blogistani maksoin. Summa tuntuu yllättävän suurelta, koska tahtoisin kirjoittaa enemmän. Mutta en ole enää anonyymi. Nyt taiteilen julkisen ja yksityisen rajalla, omani ja lapsen/lasten, yritän ratkaista mitä asioita voin ja haluan kertoa niille jotka tietävät oikean nimeni, ehkä tuntevatkin. Ja mitä en voi enkä halua.

En tiedä, kuka tätä lukee enkä saa sitä koskaan tietääkään. Kasvottomana oli helpompaa.

Tätäkin mietin:

Jos avaisin uuden suljetun blogin? Jos aloittaisinkin lukupäiväkirjan, jotain ihan uutta? Jos sittenkin löytäisin tavan kirjoittaa rehellisesti täällä ilman että tunnen punnitsevani jokaista sanaa liian tarkalla vaa'alla? Jos vain lopettaisin? Mutta miten osaisin olla kirjoittamatta?

Jatkan miettimistä. Olo on sama kuin viimeisen työpäivän jälkeen ennen kuin lähdin hakemaan ensimmäistä lastani kotiin. Astuin ovesta ulos enkä tiennyt, mihin suuntaan pitäisi lähteä kulkemaan, aurinko taisi paistaa.

...

Viime päivinä olen kulkenut ainakin täällä, Google vähän auttoi. Luin, mitä kirjastani ovat sanoneet muut kuin kriitikot (jotka ovat olleet lempeitä). Hyrisytti, itkettikin. Kiitos. Jos joku linkki uupuu, vinkatkaahan.


Ananas ja Kookos

Chef shoppaa

I want it all!

Elämän eliksiiri

Elämää Villa Honkasalossa

HomeHoles.Net

Inahdus

Insinöörin kirjahylly

Itäjäinen

Juuri tällaista

Järjellä ja tunteella

Kaunis pieni elämä

Kertomus jatkuu

Kirjava kammari

Kotiin kolmesta kolkasta

Kujerruksia

Luettua

Lukutoukkailua

Mari A:n kirjablogi

Myrkyttären nurjempi puoli

Nurjat

Oota, mä luen tän eka loppuun

Pientä elämää etsimässä

Pikkuvirran Aina Valpas joukko

Sanniaisen sipinät

Shiny, Healthy, Happy & Beautiful

Sinisen linnan kirjasto

Susan kirjasto

Tajunnan virtaa

Terapiaosasto

Tuuliviirityttö tahtoo

Vilijonkka & tyttäret

Villasukan koti

Äitiyspakkaus

38 comments:

Anonymous said...

Hei! Kiva kun kirjoitit, tuntuu vähän kuin olisin saanut kirjeen sinulta :)

Ensiksikin: ONNEA adoptioneuvonnan suhteen! Nyt kun olen lukenut kirjasi tuntuu, että osaan elää mukana ihan eri tavalla.

Toiseksi: Itsekkäästi toivon, että jatkaisin kirjotitamista jollain tavalla. Tuntuu, että kaikki parhaat adoptioblogit ovat loppunee tjuuri lapsen tuloon, vaikka lukijoita varmasti kiinnostaa arki kotiintulon jälkeen. Onhan netti muutenkin täynnä lapsiaiheisia blogeja. Ovatkohan adoptioäidit tavallista varovaisempia?

Ymmärrän mietteesi hyvin. Tuntuisi tosi haikealta luopua sinusta näin monen vuoden jälkeen. Jos et voi kirjoittaa enää julksiesti, annathan mahdollisuuden liittyä lukijaksi suljettuun blogiin?

Kiitos kirjastasi ja kaikkea hyvää!

Lukija vuosien takaa

Chef said...

Ihana kuulla, että uusi matka etenee!

Omalta osaltani olen nauttinut blogistasi suunnattomasti ja toivon sen toki jatkuvan edes jollakin tasolla jatkossakin.

Toisaalta ymmärrän kyllä hyvin myös sen, että tilanne on muuttunut ja asioita pitää punnita uudelleen.

Kukaan lukijoistasi tuskin toivoo blogin päättymistä, mutta kaikki varmasti ymmärtävät, jos siihen päädyt :)

Anonymous said...

Onnea! teillä taisi mennä tämä adoptioneuvontavaihe melko nopeasti? Toivottavasti saamme kaikki mukana kulkijat lukea iloisia uutisia jossain vaiheessa. Kanssasi odottaa edelleen moni :)

Maria/Sinisen linnan kirjasto said...

Lämpimät onnittelut adoptioprosessin etenemisestä! Ymmärrän pähkäilysi; toivottavasti löydät kuitenkin tavan kirjoittaa tätä blogia/jotain toista blogia sillä tavalla, että se tuntuu mukavalta.

Anonymous said...

Onnea adoptioprosessin etenemisestä!

Täytyy sanoa, että minä ainakin tiesin, kuka sinä olet jo ennen kirjan ilmestymistä. Koskaan emme ole tavanneet, enkä sinua ollenkaan tunne (jotain yhteisiä kavereita kyllä on, koska Fb jatkuvasti ehdottelee sinua kaverikseni :)), mutta ei ollut ollenkaan hankala saada henkilöllisyyttäsi selville. En ole mikään aktiivinen kyylä, mutta ei tähän paljon aktiivisuutta vaadittu. Luki vain ajatuksella kaiken mitä kirjoitit ja lisäksi lueskeli lehtiä. :) Varsinkin yhtä tiettyä.

Ripsu said...

Onnittelut taas yhdestä virstanpylväästä! Toivottavasti toinen prosessinne sujuu sujakkaasti loppuun saakka!

Myös minä toivon itsekkäästi, että jatkaisit blogin kirjoittamista. Blogimaailma tarvitsee sinua ja minä tarvitsen sinua!

T. Myös adoptioäiti

Anonymous said...

Hei ja kiitos postauksesta, olin jo odottanut.

Minäkin toivon itsekkäästi, ettei blogisi loppuisi. Ymmärrän silti täysin sen, että tilanne on jo eri, kun lapsi on kotona.

Jos päätät kuitenkin lopettaa, haluan sanoa jääväni kaipaamaan lämminhenkisiä ja rehellisiä kirjoituksiasi.

Hyvää jatkoa koko perheelle.

Nimim. ihailija sekä a-odottaja.

Susa said...

Isoja asioita pohdittavaksi! Se on varmasti totta, että ennen kirjaa oli paljon helpompaa kun saattoi olla ns. tuntematon.

Voi että, sydämessä läikähti jotain yhtä aikaa surullista mutta kuitenkin toiveikasta, kun luin tuon, mitä lapsi kysyi liittyen hänen aikaansa siellä lastenkodissa. Mutta mikä onni ja siunaus, että hän nyt nyt sitä asiaa miettimässä kanssanne kotona ♥

Anonymous said...

Onnea, onnea, oi onnea!!!
Kata

Anonymous said...

Viisaita kysymyksiä osaa esittää pieni lapsesi, eikä niihin varmasti ole helppoa vastata. Saanko udella, mitä vastasit? Itse en osaisi sanoa mitään, pelkäisin kaiken järkyttävän pienen mieltä. Mutta ehkä adoptioneuvonnassa käsitellään tätäkin.

XXX Kolmen äiti

Anonymous said...

Onnea uudesta prosessista!!

Olen seurannut blogiasi ja nyt toisen odotuksen viime metreillä olin varmasti ensimmäisten joukossa, jotka tilasivat kirjasi! Sain kirjasta ja siinä kertomastasi odotuksen tuskasta kovasti lohtua, sillä meidän odotuksemme pitkittyi arvioidusta vuodesta yli neljään vuoteen. Tunsin, etten ole epänormaali, vaikka tunnenkin näin! Uskon, että siitä on monelle apua ja lohtua!! Varsinkin esikoisen odotuksessa, missä kaikki on uutta! Minä olin sentään jo toisella kierroksella!!

Samalla kerron sinulle, että nyt meillä on poika, joka odottelee tuolla kaukana ja valmistelen tässä hakumatkaa!

Toivon, että kirjoitat miten parhaaksi koet, mutta paljon lohtua sain julkisesta kirjoittelustasi, sekä blogista, että kirjasta!!

Kaikkea hyvää ja onnea uuteen prosessiin!!

Jossu

ina said...

kiitos kirjasta! kirjoitin siitä tänään, juttu löytyy täältä: http://www.lily.fi/juttu/anna-pihlajaniemi-adoptiomatka

en pysty tällä hetkellä kirjoittamaan kuin ipadilla ja siksi jutusta puuttuvat sekä kappaleen vaihdot että kirjan kansikuva. ;) Mutta kirja on todella tärkeä ja koskettava ja ihanaa, että löysin blogisi - ymmärrän kirja-alalla työskentelevänä kirjabloggarina anonyymiys-ongelman (voisinpa joskus arvioida kirjoja täysin anonyymisti! ;), mutta kiitän lukijana siitä, että saan lukea vähän lisää arjestanne prosessin päätyttyä. Uskon, että tämä kirja on tärkeä monille adoptoiville ja heidän läheisilleen. Hyvää syksyä!

Tiina said...

Hei!
Luin kirjasi, se oli pakko ahmia alkusanoista loppuun asti. Lukeminen herätti paljon tunteita. Kiitos paljon että jaoit tunteesi ja tarinasi meille.

Kaunista syksyn jatkoa sinulle ja perheellesi.

Tiina

Sabuska said...

Ihania syksyisiä päiviä perheellesi, olen myös lukenut ja arvioinut kirjasi :-)
Toivon sydämestäni että uusintakierros olisi jo nopeampi.

Anonymous said...

Hei tuntematon vaikka tutulta tunnutkin! KIITOS KIRJASTASI, joka kosketti, vaikkei mitään oikeaa kosketuspintaa ollutkaan (emme ole adoptoimassa). Tunteet joita kuvasit ovat tuttuja jokaiselle äidille. Toivon kovasti onnea uudelle Adoptiomatkalle ja samalla toivon, että vaikka lopettaisitkin aktiivisen bloggauksen kertoisit ainakin siitä hetkestä KUN saatte uuden lapsen. Olen varma että meitä seuraajia on siinäkin vaiheessa PALJON. Halaus!
M

Anonymous said...

Hei!

Löysin blogisi siinä vaiheessa, kun kirjasi oli jo julkaistu. Luin täältä kaiken, mitä irti sain ja seuraavalla viikolla jo tilasinkin kirjasi nettikirjakaupasta.

Adoptio ei varsinaisesti kosketa omaa elämääni, mutta silti olen ollut hyvin liikuttunut ja suurella tunteella elänyt kirjasi kannesta kanteen. Kiitos siitä Sinulle.

Onnea uuteen odotukseen, toivottavasti saamme vielä tulevaisuudessakin löytää kirjoituksiasi jostain.

-H

Anonymous said...

Hei! Ostin ja kuin kirjasi, ahmin suorastaan. Lähipiirissäni valmistellaan kansainvälistä adoptiota ja kirjasi herätti paljon ajatuksia, tunteita ja pohdintaa sekä antoi vastauksia liittyen omiin asenteisiini, mietintöihini ja ennakkoluuloihini. Kiitos kirjasta!
Hyvää jatkoa Sinulle ja perheellesi, Maija H. Helsingistä

Anneli Nilsson said...

Hei, kun mietit, jatkaako kirjoittamista tunnettuna vai salaisena vai...
Sinulle on tärkeää kirjoittaa päiväkirjaa, mutta ehkä voisit pitää sen omanasi niin kauan kun tiedät varmasti, mitä sillä haluat tehdä. Ajatukset kypsyvät ja kokemukset kypsyttävät. Ehkä julkaiset uudet kokemuksesi vasta kirjana jonku vuoden kulutta, olisihan sekin jännittävää ja ehkä myös taloudellista.

Tsemppiä, mitä sitten teetkin!
Anneli

koivunlehti said...

Olen seurannut blogiasi vuosia (itse olen lapseton enkä lapsia voi toivoa) ja olen lukenut kirjasi. Olen saanut teksteistä paljon.

Minäkin toivon, että saisin edelleen lukea ajatuksiasi jollain tavalla. Toinen adoptiomatka ja arki äitinä tai adoptioäitinä antavat varmasti aina uutta kirjoitettavaa. Ehkä sinulla voisi olla tämä blogi, johon kirjoitat silloin tällöin, huolella joka sanaa punniten, ja sitten toinen blogi, johon voit kirjoittaa vapaasti. Tämä nykyinen blogi voi jonain päivänä synnyttää toisenkin kirjan esim. äitinä olemisesta. Siinä ei välttämättä tarvitse kertoa hirveästi lapsen tekemisiä tai muuta, jonka suhteen yksityisyyden rajan vetäminen voi olla vaikeaa.

Mutta et sinä meille lukijoille ole mitään velkaa :) Päätät siis itse, mitä teet, vaikka meitä kiinnostuneita lukijoita olisikin. Onnea elämäänne joka tapauksessa!

Vilijonkka said...

Vaikeita aiheita pohdittavana. Anonyymius blogistaniassa onkin hankala kysymys. Jos todella sellaisena haluaa pysyä saa tarkkaan miettiä mitä tänne raapustaa, millaisia kuvia julkaisee. Itse taas sellaisena puolianonyymiä saan jatkuvasti arvuutella mistä kehtaan kirjoittaa, suututanko tässä taas jonkun tuttavan... Paljon on kirjailijoita, jotka kirjoittavat mielestäni omakohtaisista kokemuksista uskomattoman avoimesti. Ihan alun pitäenkin tietäen, että tekstit julkaistaa. Toki niitä on mielenkiintoista lukea, mutta sinunkin tapauksessa julkisuuteen liittyy nyt myös lapsi/lapset. Pitkäaikaisena lukijana ja hienojen pohdintojesi fanina toki toivon jatkoa, mutta rajat täytynee kunkin saada rauhassa vetää itse.

Mielenkiinnolla lähdenkin tästä katsastamaan mitä muut amatöörikriitikot, kollegani siis, ovatkaan kirjasta kirjoittaneet! Kiitos listasta.

Adoptiomatka said...

Sanon että oi ja kiitos, päivitän linkkejä vähän ja sitten täytän tiskikoneen. Normiperjantai :)

jospa said...

Hei, mahtavaa, me ollaan about samassa vaiheessa! Saatiin kotiselvitys viime viikolla (siinä on tosin vielä paljon korjailtavaa), vihdoin ja viimein!

SatuSanna said...

Olen lukenut blogiasi useamman vuoden.
Niin monet itkut itkenyt, en tosin varmaankaan osaakaa sillä tunteella, mitä sinä miehesi kanssa, mutta itkenyt paljon.
Ollut kiitollinen, että jaoit sen kanssamme.
Mielestäni me blogilaiset olemme, ainakin ne, jotka ovat olleet matkassa vuosia, saaneet paremman kuvan adoptiomatkastanne.
Lämmin kiitos siitä!

<3 <3 <3

Anu said...

Luin kirjasi yhteenmenoon eilen illalla. Tuntuu kertakaikkiaan kohtuuttomalta tuo odotus, puhumattakaan kaikenmaailman selvityksistä. Kiitos että sain lukea tarinasi ja onnea vanhemmuudesta!

New England Rose said...

Moikka, uusi innokas lukija ilmoittautuu :)

Toivotan vilpittömästi onnea ja jaksamista uuteen adoptioprosessiinne! Olen itsekin parhaillaan harkitsemassa vastaavan prosessin aloittamista, joten olin suorastaan "superonnellinen", kun sattumalta tupsahdin tämän koskettavan ja mielenkiintoisen blogisi sivuille!

Mukavaa loppuviikkoa!

P.S. Olet sydämellisesti tervetullut lukijaksi blogiini Valkeat Unelmat :)

Starbaby said...

Iso kiitos ihanasta kirjastasi <3
Luin sen muutamassa päivässä, aina kun sen lukemisen aloitti ei malttanut lopettaa. Olemme mieheni kanssa menossa toiseen neuvontaan ensi kuussa ja kansainvälinen adoptio olisi haaveissa. Kirjasi auttoi myös meitä eteenpäin :)
Kaikkea hyvää teidän ihanalle perheelle!

Anonymous said...

Hei, olen lukenut blogiasi ihan melkein alusta asti. Ja nyt myös kirjasi, hyvin muistui jotkut tekstit mieleen lukiessa. Tosin blogiasi oli niin ihana seurata, että kirjan lukemisen tunne jäi kakkoseksi. Varmaan osaltaan johtui myös siitä, että kuvat puuttuivat. Muistan itkeneeni vuolaasti varsinkin sen kuvan kohdalla, jossa istutte bussissa ja se pieni on sylissäsi.

Ompelin viime viikolla neuvolakorteille kannet maatuskakankaasta. Myös silloin ajattelin teidän perhettä ja että tällaiset neuvolakortin kannet sopisivat myös teidän pienen neuvolakorteille :-) Lähettäisin yhdet pienelle, mutta enhän tiedä osoitettasi...

Toivon myös, että jatkaisit blogin kirjoittelua. Vaikka ymmärrän, ettet enää uskalla kaikkea tuntemuksia ja rohkeita tekstejä kirjoittaa nyt kun nimesi on tiedossa. Onneksi sain lukea blogiasi jo silloin heti alusta asti, kun teksti oli spontaanista ja pulppuavaa. Osa todella hyvistä blogimerkinnöistä oli jätetty myös kirjasta pois, olisi ollut kiva lukea ne uudelleen.

Kaikkea hyvää teidän elämäänne ja toivottavasti saatte uuden pienen teidän perheeseen nopeasti.

Anonymous said...

Luin kirjasi. Se oli tosi koskettava. Tosin olen seuranut blogiasia lähes alausta asti.

Onnea uuten adoptioprosessiin.
Onko teillä nytkin noin 5 vuoden jonotus vai ovatko jonot lyhentyneet?

Tsemppiä uuteen odotukseen.

mielelläni lukisin ajatuksiasi jatkossakin osaat kertoa asioita niin hyvin eläväisesti ja koskettavasti.

Homsantuu said...

Kuivailen kyyneleitä kirjasi lukemisen jäljiltä. Halusin tulla sanomaan, että kiitos, kun kirjoitit sen. Vielä jokunen vuosi sitten meidän sukuumme odotettiin lasta merten takaa, nyt hän on osa meitä. Ja voi miten paljon sitä poikaa rakastetaankaan!

Toivon teille kaikkea hyvää.

Anonymous said...

Kirjoitatako enää lainkaan blogiasi vai onko se suljettu?

Anonymous said...

Mä luin tätä blogiasi joskus aikaa sitten kun olitte vasta siinä vaiheessa että odotitte tietoa ensimmäisestä lapsestanne. Mua kosketti syvästi silloin ne tunteet joita bloogisi kirjasit, mietin miten rankkaa teillä on. Jossain vaiheessa blogin seuraaminen jäi.

Nyt tänään yhtäkkiä muistin että mitähän Adoptiomatkaan kuuluu. Tulin lukemaan ja mikä ihana ja iloinen uutinen, että olette saaneet tytön kotiin ja hiljalleen odotatte hänelle sisarusta. Piti pari kyyneltä tirauttaa. Olen tosi onnellinen puolestanne.

-Fudge-

Adoptiomatka said...

Anonyymi, en ole kirjoittanut tämän merkinnän jälkeen, eli blogi ei ole suljettu. Jotain hentoa ajatusta uudelleen aktivoitumisesta tosin alkaisi vihdoin olla ilmassa, ehkä.

Kiitos kommenteista! Kyllä ne on luettu, monta kertaa.

Anonymous said...

Kivaa olisi kuulla kuulumisia, odotan,odotan!

Anonymous said...

Minuakin kiinnostaisi kuulumisenne. Arvaan kyllä, että blogin pitäminen kirjan julkaisemisen jälkeen voi olla aika toisenlaista kuin aiemmin, mutta päivityksiäsi on ikävä. :) Onko toisen lapsen odottaminen erilaista kuin ensimmäisen? Missä tunnelmissa teillä ollaan? Kirjoitit tai et, haluan toivottaa kaikkea hyvää ja valoa kevääseen koko perheellesi.

Anonymous said...

täälläkin odotellaan uusia tekstejä..

Anonymous said...

Hei

Mitä kuuluu? Mukavaa kesän alkua koko perheelle. =)

Myy

Anonymous said...

Hyvää äitienpäivää sinulle!

Eilen, lapsettomien lauantaina mietin sitä kuinka suuri asia on saada tänään viettää äitienpäivää. Meilläkin odotukseen meni vuosia ja edelleen muistan kyllä kuinka kipeä päivä tämä voi olla.

Sinun kirjoituksistasi oli minulle valtavasti apua ja lohtua odotuksen aikana. Olen yhä kiitollinen siitäkin.

Minna

Anonymous said...

Hei Anna

Suuri kiitos kirjastasi ja blogistasi. Olen lukenut molemmat moneen kertaan. Toivon tosiaankin, että jatkat kirjoittamista. Tarinasi tuovat paljon lohtua ja hyvää mieltä. Kaikkea hyvää koko perheelle. Olemme itse odottamassa ensimmäistä neuvontaa.

Terveisin

Henna