Monday, October 23, 2006

Top 11

”Juuri kuule tuttu kertoi naisesta, joka tuli raskaaksi heti kun oli saanut adoptiolapsen. Se johtui siitä, että stressi jotenkin laukesi. Että kyllä sinullekin voi käydä niin, ajatteles. Että saat sittenkin vielä oman lapsen. Ei pidä toivoa menettää.”

”Nauttikaa nyt elämästä, kun vielä voitte ennen kuin lapsi tulee.”

"Eikö olisi helpompaa ja halvempaa tehdä itse (lapsi)"?

”Adoptiolapset eivät koskaan opi kunnolla suomea. Se on kamalan sääli, varsinkin kun sinäkin olet alalla, jossa nuo kirjoitteluasiat ovat niin tärkeitä.”

”On se ihanaa, että jotkut ovat noin epäitsekkäitä ja kasvattavat ihan vierasta lasta omanaan. Minä en kyllä pystyisi.”

”Kyllä minä sen tiedän, että monet adoptoivat vain rahan vuoksi. No, et ehkä sinä, mutta monet kuitenkin. Ne adoptiotuet ovat tosi isoja.”

”Kyllä se oma lapsi on aina oma ja veri vettä sakeampaa. Tulet ihan varmasti huomaamaan, eli mieti nyt vielä koko adoptiohössötystä.”

”Onko teidän nyt ehdottomasti saatava lapsi, kun se on noin vaikeaa? Ajattele positiivisesti. Ilman lasta teille jää paljon enemmän aikaa ja rahaa esimerkiksi lomailuun!”

”Kun teidän lapsi tulee täysi-ikäiseksi, hän matkustaa varmasti takaisin Kiinaan, etsii oikeat vanhempansa ja unohtaa teidät. Että se siitä kiitollisuudesta sitten.”

”Kyllä minua ainakin kauhistuttaisi, kun ei tiedä yhtään, että mitä sieltä tulee. Se lapsihan voi olla ihan minkälainen tahansa.”

"Mikä siinä teidän adoptiossa muka kestää? Eihän Angelina Joliella ja Madonnallakaan kestänyt noin kauan?"

Kyllä, minulle on sanottu kaikki tämä. Ihan tosissaan, luultavasti jopa hyvässä tarkoituksessa.

35 comments:

Anonymous said...

tuli tässä joku päivä mieleeni yksi kysymys sinulle, mutta en ollut varma olisiko se epäsopiva. en siis nyt arvostele mitenkään mitään tai muuta ikävää...ihan vain tällaista uteliaisuutta.

oletko ajatellut sitä, että miten asiat menisivät, jos nyt jonkin ihmeen kautta tulisit raskaaksi? odotettaisiinko sitten "kaksosia"?
-strangelove-

Anonymous said...

MISTÄ tuota porukkaa sikiää? Mulle on hoettu vaan tuota ensimmäistä. Taidan varata ajan sterilisaatioon...

Anonymous said...

Oohoh, tähän verrattuna olen kyllä päässyt tosi vähällä. Toivottavasti saat vastattua näille töräyttelijöille, etkä lannistu.

Tuo "veri on vettä sakeampaa" -sanonta on tuntunut erityisen läheiseltä sen jälkeen, kun siskoni sanoi sen minulle. Kontekstina oli se, että hän vertasi tunteitaan kun sain (adoptio)lapseni ja kun hänen miehensä sisar sai (bio)lapsen. Minun perheenlisäykseni tuntui läheisemmältä, koska "veri on vettä sakeampaa" - vaikka just mullahan on eri veri kun lapsillani. Asia on niin kuin sen näkee :-)

Adoptiomatka said...

Strangelove, ei tuossa mitään epäsopivaa ole. Kuten huomaat, saan kuulla paljon paljon pöllömpiäkin ajatuksia ja kysymyksiä :)

Jos pamahtaisin paksuksi, se käytännössä merkitsisi adoptioprosessin loppumista tähän. Prosessin voisi sitten aloittaa alusta, kun synnyttämäni lapsi olisi täyttänyt (muistaakseni) 2 vuotta.

Tunnetasolla tilanne merkitsisi pyörremyrskyä, jonka laajuutta en osaa edes kuvitella: valtavaa surua menetetystä lapsesta, ei tosiaankaan silkkaa auvoa ja iloa, että sain sittenkin mahdollisuuden synnyttää biologisen jälkeläisen. Vaikka varmasti onneakin.

Ääk, en missään nimessä tahtoisi joutua tuollaiseen tilanteeseen!

Minna Wilhelmiina said...

Voi jessus. Mitä kommentteja.

Ei tähän voi oikein muuta sanoa. Paitsi että uskon kyllä täysin, että sinulta löytyi mojova vastaus näihin kaikkiin, vaikka et välttämättä ääneen olisi viitsinytkään sitä sanoa. :)

Anonymous said...

Ei voi muuta kuin toivottaa voimia! Ihmiset voivat olla todella typeriä ja sanoa mitä kummallisempia asioita - eivätkä he edes huomaa sanoneensa mitään toista loukkaavaa.

Tuazophia said...

Heh, outoa on se, että havaitsin itsellenikin sanotun suuren osan noista. Olen vain autuaasti unohtanut ennen kuin muistutit. Tässäkin asiassa taitaa olla siunattu ominaisuus tuo nolouksien unohtelukyky. :D

Äitini (olivat Pelan järjestämässä isovanhempien iltapäivässä) kertoi kuulleensa, että joltain bio- ja (ulkomaan)adolapsen äidiltä oli kysytty leikkipuistossa onko hänen molemmilla lapsillaan sama isä. Lasten äiti oli vastannut: "On. Onko sun lapsilla?" :D Eli ei kun nasevia vastauksia sorvaamaan...

Anonymous said...

Uskomatonta miten ajattelemattomia ihmiset ovat!

Tuazophia antoi yhden hyvän vastausvinkin... Aloin miettimään, että pitäisiköhän näitä alkaa sorvaamaan jo etukäteen??

Pidetään adoptiorintamalla lippu korkealla!

Anonymous said...

ei voi muuta sanoa kuin että koita pärjäillä noita ilkeitä ihmisiä vastaan!

Anonymous said...

Omassa blogissani tästä kirjoitinkin joku aika sitten... minullekin on hoettu niin lukemattomia kertoja tuota ensimmäistä, että enää en jaksa enää edes kommentoida siihen mitään. Hyväntahtoisena ihmisenä yleensä oletan, että kysyjä varmaan ihan oikeasti on kuullut jostakusta jolle tämä ihme on tapahtunut ja olettaa kertovansa minulle ilouutisen, mutta silti ärsyttää. paljon.

Noista muista kommenteista olen kuullut kuusi. Lisäksi joka toinen joka kuulee adoptiosta kysyy, eikö olisi ollut järkevämpää adoptoida kaksi lasta kerralla, kun mieheni alkaa jo olla aika vanha...

Anonymous said...

Omassa blogissani tästä kirjoitinkin joku aika sitten... minullekin on hoettu niin lukemattomia kertoja tuota ensimmäistä, että enää en jaksa enää edes kommentoida siihen mitään. Hyväntahtoisena ihmisenä yleensä oletan, että kysyjä varmaan ihan oikeasti on kuullut jostakusta jolle tämä ihme on tapahtunut ja olettaa kertovansa minulle ilouutisen, mutta silti ärsyttää. paljon.

Noista muista kommenteista olen kuullut kuusi. Lisäksi joka toinen joka kuulee adoptiosta kysyy, eikö olisi ollut järkevämpää adoptoida kaksi lasta kerralla, kun mieheni alkaa jo olla aika vanha...

Anonymous said...

Uskomatonta, tosiaan, nyt kun asiaa mietin, minäkin olen saanut kuulla myös suurimman osan näistä. Yleensä myös eniten tuota ykköstä..
Minäkään en missään nimessä haluaisi tulla raskaaksi nyt odotellessa, se olisi kamalinta mitä tässä tilanteessa voisi tapahtua! Se mahdollisuus on häviävän pieni meidän historialla, mutta silti se on varmistettu.

Anonymous said...

Kammottava tuo kommentti "onko teidän nyt ihan ehdottomasti saatava lapsi..." Hui ja kauh! Yhtä lailla voisi kysyä naimisiinmenevältä että onkos nyt ihan pakko saada puoliso? Tai kotia hankkivalta että onkos nyt ihan pakko saada katto päänsä päälle?
Joskus nimittäin, kolmen itsetehdyn lapsen äitinä, olen miettinyt sitä, mitä olisi tapahtunut jos näitä ei olisikaan tullut, saatu. Ilman sen suurempaa kokemustakaan uskallan sanoa, että lapsen kaipuu ja kipu olisi niin suuri, että en todellakaan huvittelisi matkustelemalla tai pohtisi prosessien rahanmenoa...osaan aavistella, mihin ajatukseni olisivat keskittyneet. Ja miten vahvasti. Lapseen.

Kirjoituksesi avaavat hienosti (tulevan) äitiyden maailmaa - samanlaista se meillä kaikilla on.
Tuossa aiemmin olit pohdiskellut oman tilan tarvetta ja muutosta siinä lapsen tultua. Lapsi oppii - kun äidillä on sellainen hetki, että tarvitsee tilaa, oppii lapsi sitä antamaan. Ja tilan tarve muuttuu, ensin sitä tarvitsee ihan hirveän paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja sitten sitä ei tarvitse ollenkaan niin paljon, koska elämä on niin täyttä.

toivottavasti osasin muotoilla sanottavani oikein...ajan takaa sitä, että tuntemukset äitiydessä ja äitiyden odottamisessa ovat mitä ilmeisimmin varsin samanlaisia, lapsen tulotavasta riippumatta.

Svanhild said...

Osa noista kommenteista sopisi ihan hyvin biolastakin odottavalle tai uusperheeseen... en mä ole esim. tiennyt, kuka sieltä mahasta tulee. Mistä mä sen olisin voinut tietää:-O

Kiitollisuutta on minusta turha lapselta odottaa ja vielä vähemmän vaatia, oli se sitten bio- tai adoptiolapsi.

Mun mies kasvattaa "vierasta lasta" omanaan. Hän kun ei ole esikoisen isä. Aika monet ihmiset nyky-Suomessa tekevät tätä;)

Anonymous said...

huomasin tahattoman virheen kommentissani: "en todellakaan huvittelisi matkustelemalla", tarkoitin että tuskin harrastaisin matkustelua vain sen takia kun "rahaa säästyy niin mukavasti"...
Miten monessa noissa kommenteissa mahtaa olla jonkinlaista kateutta mukana?

Anonymous said...

Sainpas mainiot naurut, kiitos. Kyllä nämä kanssapallontallaajat ovat uskomattomia aroilla alueilla.
Vaikka siinä tapahtumahetkellä ei osaakaan nauraa, eikä aina sanoa mitään mojovaa (ne parhaat kommentit tulevat mieleen aina vasta myöhemmin, tietysti), myöhemmin nämä huvittavat. Eihän niitä muuten kestäisi selväjärkisenä.
Itse olen kohdannut outoja kommentteja lastensaamisen saralla. Tai siis sen saralla, kun lapsia ei alakaan kuulua siihen tahtiin, kun eräät kaiken tietävät ihmiset olettavat.
Yksi uskomattomimmista kuului seuraavasti: "Ei taida rouvalla siemen itää, kun on niin laiha."

Anonymous said...

Lapsettomat kirjoittavat netissä kovin paljon siitä, mitä muut sanovat ja kommentoivat. Varmasti paljon typerää ja harkitsematonta. Mutta miten pitäisi suhtautua? Miten teille pitäisi puhua, mitä saa sanoa? Olisiko parempi olla sanomatta mitään? Itse onnistuin männä vuosina loukkaamaan lapsetonta ystävääni vaikenemalla koko asiasta. Ovatko lapsettomat niin "vereslihalla", ettei mitään pysty ottamaan vastaan, sanoi niin tai näin tai oli sanomatta? Yrittäkää ymmärtää meitä muitakin, ei ole aina niin helppoa valita oikeita sanoja.

Anonymous said...

komppaan tiinamaria, olisi siis kiva kuulla, millaiset lausahdukset ovat saaneet hyvän mielen. Itselläni on tosi vaikeaa valita oikeita sanoja.. varsinkaan jos sellaisia ei ole? ja vaietakaan ei saisi..

Anonymous said...

Niin, kertokaa ihmeessä mitä saa sanoa! Meillä on yksi biolapsi, joten kokemusta adoptiosta ei ole.Varmasti olen kommentoinut tyhmiäkin ja ajatelkaapa- jopa ONNITELLUT adoptioprosessin alkamisesta (sekin tuomittiin loukkaavaksi koska adoptio tarkoitti myös biolapsettomuutta..)

Nykyään en uskalla kommentoida mitään lapsettomien juttuihin- etten vahingossa loukkaa.Minähän olen saanut lapseni HELPOSTI, joten en ymmärrä MITÄÄN lapsettomuuden tuskasta. (toista lasta ei tosin meille ole kuulunut viiteen vuoteen, mutta sillä ei kuulemma merkitystä koska on se yksi..)

Valitettavasti kaikki eivät tiedä esim adoptioista kaikkea- esim ajatus kahden lapsen adoptoimisesta kerralla kuulostaa näin maallikon korviin ihan hyvältä!
Suokaa siis anteeksi meille ajattelemattomille biolapsien vanhemmille.

Anonymous said...

Mun mielestä kannattaa aina olla varovainen, kun tekee mieli kommentoida jotain toiselle ihmiselle tärkeää asiaa. Parempi sanoa liian vähän kuin liian paljon, ja varsinkin kaikenlaiset neuvot kannattaa niellä vain kiltisti...

Anonymous said...

Muutama noista alun kommenteista oli tavallaan ymmärrettävissä, että joku asiaan sen enempää perehtymätön menee tahattomasti tuollaista sanomaan - eikä tosiaan tarkoita mitään pahaa. Mutta tuossa "tukien takia adoptointi" -kohdassa meinasin jo räjähtää nauruun... Aika monta tuhatta kansainvälisessä adoptiossa jää kyllä ihan itse maksettavaksi.
Jaksamisia sulle! :)

Myy said...

Hei,
tuo ensimmäinen kommentti ei ole lainkaan hullu. Näinhän voi käydä, mikäli psyykkiset syyt ovat lapsettomuuden taustalla. Yksi ystävistäni kouluajalta syntyi pari vuotta sen jälkeen, kun hänen vanhempansa adoptoivat pienet kaksospojat. Eri asia, mikäli lapsettomuuteen on olemassa fyysinen syy.

Raha juttukin toimii myös lapsellisten suhteen. Parilla serkullani on 13 lasta ja usein kuulen kommentteja siihen suuntaan, että mikäs siinä elellessä, kun saavat niin suuret lapsilisät. ;)

Tässä kommenttilootassa oli hyviä kommentteja siitä toisesta puolesta asiaakin. Ymmärrän toki adoptiota hakevien herkkyyden, mutta on myös hankalaa elää siinä vieressä ja varoa sanojaan, ettei tule tahtomattaan loukanneeksi toista - ja monesti tulee, vaikkei ole tarkoitus.

Hyvä, että otat näitä asioita esille, herätät ajatuksia monissa ihmisissä. Mukavaa olisi kuulla kommenttejasi kommentteihin enemmänkin.

Tämä odotus on pitkää ja meitä myötäodottajia on kanssasi monta. Tsemppiä!

tv: onnellinen pikkukiinattaren tuleva kummitäti =)

Anonymous said...

Myylle:
Mitä on psyykksisistä syistä johtuva lapsettomuus? Monen vuoden lapsettomuushoitojen aikana esim. lääkäri ei ole maininnut moisten olemassaolosta...

Anonymous said...

Tuosta biolapsen saamisesta adoption jälkeen on olemassa ihan tutkittua tilastoihin perustuvaa tietoa. Muistaakseni kaksi sadasta parista sai biolapsen adoption jälkeen. Juuri niin moni, että jokainen on kuullut tällaisesta tapauksesta mutta niin harva ettei sillä ole todellista merkitystä "lapsilykyn" lisäämisen kannalta.

Anonymous said...

Lapsettomuus psyykkisistä syistä: Tällainen ilmiö on olemassa ja senpä takia toivoisinkin, että suomalaisessa lapsettomuuden hoidossa olisi mukana myös psykiatrian ja psykologian asiantuntemusta. Psykologisista syistä johtuvaan lapsettomuuteen on mahdottoman monia syitä. Haluan kuitenkin huomauttaa, että psyyke ja somatiikka kulkevat usein käsi kädessä. Lisäksi suurin osa lapsettomuudesta johtuu fyysisistä ja hormonaalisista tekijöistä.

Psyykkisistä syistä johtuva lapsettomuus saattaa liittyä selkeimmässä tapauksessa esimerkiksi syömishäiriöön, joka on pohjimmiltaan psykiatrinen sairaus, mutta aiheuttaa myös hormonaalisia ja somaattisia ongelmia. Lapsettomuuden taustalla voi olla myös vuosia aiemmin sairastettu syömishäiriö (useimmin anoreksia, mutta myös bulimia, bulimareksia sekä kenties myös harvinaisemmat syömishäiriöt). Stressi on psykologisesti vaikeasti määriteltävissä oleva tila, mutta sen on todettu olevan yhteydessä paitsi kehon hormonaaliseen tilaan molemmilla sukupuolilla myös parisuhteiden tilaan ja sukupuolikäyttäytymiseen. Stressilla on todettu olevan myös yhteyttä keskenmenoihin sekä keskosuuteen. Myös monet muut psyykkiset tilat (paniikkihäiriöt, epävarmuus, pelot, roolin epävarmuudet, epävarmuus omasta naiseudesta, parisuhdevaikeudet, koettu seksuaalinen, psyykkinen tai fyysinen väkivalta sekä masennus) on myös joko todettu tai epäilty olevan yhteydessä hedelmöittymisen vaikeutumiseen tai raskauden keskeytymiseen.

Lapsettomuus on erittäin ikävä vaiva. Se on myös Suomessa nopeasti yleistynyt vaiva hedelmällisyysikäisten pariskuntien keskuudessa. Lapsettomuutta on ollut aina, mutta Suomessa lapsettomuus on lisääntynyt jonkin verran esimerkiksi 1980-luvun lopun laman jälkeen. Lisäksi lapsettomuus tuntuu lisääntyneen erityisesti korkeastikoulutetun väestön keskuudessa. Elämän yleisen epävarmuuden ja ns. pätkäelämän epäillään terveydenhuoltohenkilöstön parissa olevan yhteydessä myös lisääntymisterveyteen.

Täytyy muistaa, että stressi ei vaikuta pelkästään naisten lisääntymisterveyteen, vaan sen on tutkimustenkin mukaan todettu vaikuttavan esimerkiksi siittiöiden määrään. Huono ravinto, istumatyöt ja muut nykyaikaiset normaalit elämäntavat niinikään on todettu olevan yhteydessä mm. siittiöiden määrään. Jos molemmilla pariskunnan osapuolella on edes vähän alentunut hedelmällisyys, on yhteenlaskettu hedelmällisyys laskenut molempien osalta ja raskauden alkamisen todennäköisyys on laskenut selvästi.

Auri said...

Omituista, kun minä en ole kuullut näistä ainoatakaan. Minun kärkilistani sisältäisi "mun kumminkaiman kissan ex-omistaja adoptoi lapsen maasta X" (joka ei sitten ole Kiina); "miten te adoptioon päädyitte, jos saa kysyä"; "mekin ollaan ajateltu adoptiota, miten se prosessi oikein menee"; "kylläpäs se on hidasta, miksei sitä voida nopeuttaa"; ja karmein kommentti, joka on kuultu jopa kahdesti, on "kyllä adoptiolasta voi oppia rakastamaan ihan niinkuin omaansa" ja toinen tämän sanojista oli vielä adoptioäiti itsekin.

Olen vissiin niin pelottava, ettei kukaan uskalla alkaa urputtaa :)

Myy said...

Vastaanpa tuohon minulle heitettyyn kysymykseen. Asetin sanani huonosti. Enkä tarkoittanut ihan tuota mitä ylempi anonyymi käsitteli kommentissaan, vaan ihan sitä, että ihminen voi tavallaan mennä kovasta yrittämisestä "lukkoon".

Psyykehän vaikuttaa yhtenä osatekijänä lähes joka sairaudessa. Ainakin itselläni, etenkin nuorempana, kävi usein niin, että esim. flunssa teki tuloaan, mutta sairastuin kunnolla vasta vapaapäivänäni, kun hellitin.

Anonymous said...

Voi Luoja, miten pässejä ihmiset voi olla??? *ei tajuu*

Anonymous said...

Meille paras kommentti ihan tietääkseni fiksulta ihmiseltä oli seuraava: aiotteko pitää vai myydä sen sitten kun tuutte kotiin sieltä hakumatkalta.HUH. Sitten on kysytty että ettäkö te sitten saa enää omia (kaksi biolosta ennestään). Joku kysyi että paljonko siitä teille maksetaan. Tuleva mummu ilmoitti kuullessaan prosessista, että ikinä ei ole mulle sitten samanarvoinen kuin teidän omat lapset. Isoisoäiti sanoi kuullessaan aikeistamme, no voi voi, koskaan et voi korvata sille omaa äitiä. Onneksi on ollut paljon ihania ystäviä, jotka ovat onnitelleet ja ostaneet lahjat lapsen tullessa, kuten vauvoillekin viedään. Kyllä kuitenkin paljon vähemmän huomioitiin perinteisellä tyylillä kuin biolasten synnyttyä. Kyllä nuo isovanhemmatkin ovat pehmenneet tämän kuluneen vuoden aikana kun lapsemme on meillä ollut. Voimia kaikkien adoptiotaipaleelle.

Anonymous said...

Voih! :/ Toivon että kohtaatte lapsenne pian! (Ja tarkoitan tätä ihan täydestä sydämestäni!) Ja kiitos kun jaksat kirjoittaa tätä blogia!
Love,
marie

Anonymous said...

Näin lapsettomuuden kokeneena ja sittemmin kahden biolapsen äitinä olen kuullut monia hyvin samankaltaisia kommentteja. Sammakoita tulee suusta yleensä tahattomasti, aina ei vaan empatiakyvyt riitä toisen aseman ymmärtämiseen. Mutta ai miten ne satuttavat vereslihalla olevaa.

Psyyken vaikutuksesta lapsettomuuten voisin pitää meitä hyvänä esimerkkinä: Neljän vuoden lapsen yrittämisen jälkeen olimme menossa viimeiseksi sovittuun hoitoon. Tilasin kuitenkin jo adoptiopaperit, sillä päätös hoitojen lopettamisesta oli jo kypsynyt. Selailin papereita koko hoitorumban ajan, ja olin helpottunut ajatuksesta, että minusta oli tulossa äiti - tavalla tai toisella. Ja kuinkas kävikään - tärppäsi ja vielä tuplasti. Olen sitä mieltä, että tieto siitä, että olemme saamassa lapsen -ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella - oli ehkä juuri se tekijä, joka auttoi. Psyykkinen paine onnistumisesta oli poissa.

Anonymous said...

Jatkan vielä sen verran tuohon edelliseen, että raskaaksi tulemisen jälkeen luopuminen adoption ajatuksesta ei käynyt ihan helposti, vaikka prosessi oli vasta ihan alussa. Tunsin pitkään syyllisyyttä siitä, että tuolla jossain oli luultavasti jo lapsi, jonka piti "päästä" meidän lapseksemme. Eli raskautuminen adoptioprosessi ollessa pidemmällä toisi varmasti todella ristiriitaiset tunteet.

Anonymous said...

Tuon alimman kommentin luin lähinnä hellyyttävän naiviksi uskoksi että rikkaita julkkiksia ja tavallisia ihmisiä kohdellaan samalla tavalla.

Hanna said...

Ihmisen typeryydellä ei näköjään ole mitään rajaa. Minä olen jotenkin kuvitellut pienessä naiivissa päässäni että ei tällasia kukaan sano. Nähdäkseni olen väärässä. Huhhuh.

Anonymous said...

”Kun teidän lapsi tulee täysi-ikäiseksi, hän matkustaa varmasti takaisin Kiinaan, etsii oikeat vanhempansa ja unohtaa teidät. Että se siitä kiitollisuudesta sitten.”

Tiedän erään perheen, jossa on kolme (nykyään aikuista) lasta, kaksi adoptoitua ja yksi biologinen. Nämä kaksi adoptoitua asuvat perheineen vanhempiensa lähellä, kun taas tämä biologinen lapsi asuu rakkaansa kanssa Kiinassa. Näinkin päin voi siis käydä.