Monday, October 26, 2009

Viimeinen ilta

Voiko tämä olla nyt tässä, viimeinen ilta.

Viikon aikana kaupoissa juostessani olen oivaltanut yhä uudelleen, kuinka vähän tiedän lapsestani.

Onko hänellä usein ummetusta? kysytään apteekissa.
Osaako hän jo istua? kysytään vaunumyymälässä.
Juoko hän pullosta vai mukista? kysytään lastentarvikeliikkeessä.
Mitä rokotuksia hän on saanut? kysytään terveyskeskuksessa.

Vastaan aina samoin: En tiedä, emme ole saaneet häntä vielä.

Pakkaan laukkuun viimeisiä lastenvaatteita (mikä koko olisi sopivin? en tiedä) ja kuljeskelen ympäri hiljaista kotia (pitääkö jo laittaa turvaportti rappusiin? en tiedä). Lähialepassa arastuttaa ostaa vauvan purkkiruokaa, luumusosetta. Puoliso lepää sängyllä hetken voipuneena, ihmettelee vain, lykkää sitten vielä yhden satsin vaatteita pesukoneeseen ja tipauttaa matkalaukkuun punaisen helistimen. Sellainen oli kuvassa, jonka saimme tytöstämme.

Kohta täällä asuu lapsi ja sitten vasta opin tietämään, millainen hän on.

Minusta tulee äiti ihan kohta.

Onni pelottaa, huiman suuret tunteet läsnä.

Aamulla tarkistan asiakirjat, napsautan kiinni kapsäkkien lukon, kävelen alas noita portaita jotka näkyvät tämän huoneen ikkunasta, appiukko vie lentokentälle, hänen autoonsa on jo asennettu turvaistuin, miten kauas matkustankaan, en oikein ymmärrä tätä kaikkea.

Tapahtuuko tämä minulle!

Palaan takaisin lapsi sylissäni.

Kerron hänestä, kun tulemme kotiin. Nyt pitää mennä vähän itkeskelemään ja pestä kylpyhuone.

101 comments:

hna eli Hanna Kopra said...

Mahtavuutta! Onnea matkaan ja kaikkea sellaista hyvää mitä vain voi tuollaisella matkalla tarvita!

Antakaa kukankastelijoille tehtäväksi asentaa se turvaportti ja vaikkapa laatikko-ovi-lukot pesuaine-tms-kaappeihin. Aikaa ei ehkä itsellä sitten ole.

Ihanaa matkaa teille ja muistakaa myös nauttia. Ei vain jännittää. Lehmänhermoja, zeniä, ooooomia ja olkaa armollisia myös itsellenne. Vanhemmuus on mahtavan ihanaa ja rankkaa. Mutta sehän juurikin teille selviää. Onnea vielä.

Anonymous said...

Äärettömän onnellista ja jännittävää matkaa tuntemattomaan! :)

-N-

Anonymous said...

Wau, tulee niin omat vuoden takaiset tunnelmat mieleen. Minua pelotti ihan mahdottomasti lähtöä edeltävänä iltana, mutta sitten kun oltiin lähdetty matkaan kaikki tuntui vaan oikealta.

Oikein mahtavaa hakumatkaa. Se on niin ikimuistoinen.
-K-

kira said...

Oikein hyvää tyttären hakumatkaa teille <3 Ikimuistoisia hetkiä elätte <3 Ja pian osaat vastata kaikenlaisiin kysymyksiin, mitä ikinä joku keksii lapsestanne kysyä :)

Olen lukenut blogiasi alkutaipaleelta asti. Nyt meillä on sitten samanikäiset lapset, poikamme syntyi lopputalvesta. Ihanaa, että saamme odottaa postausta, jossa kerrot tyttärenne kotiin tulosta. Olisin iloinen, jos jatkat vielä senkin jälkeen perheenne kuulumisten kertomista.

Sofia D said...

Onnea matkaan!:)

Anonymous said...

Oikeen hyvää matkaa ja pian tiedätkin jo paljon enemmän :D

Innolla odotan kuulumisia kuinka uudenlainen elämä lähtee sujumaan, kunhan kotiudutte ja maltat koneen ääreen istahtaa. Onnellista matkaa!

Jenni said...

Onnea ja iloa matkaan!

Anonymous said...

Hyvää matkaa!

Ja kyllä kaikki aikanaan selviää, kyllä sitä sitten ehtii - kuitenkin :)

-Maria

kukkuluu said...

:´)

Onnea matkaan! <3

Hanna said...

Onnea matkaan!

Tiitta said...

Oikein hyvää matkaa! Muistithan pakata kameran?

Anonymous said...

Hyvää matkaa!!! Tämä blogi on kyllä ollut parasta luettavaa koskaan, siinä määrin että ihan sanattomaksi vetää. Olen niin iloinen teidän puolesta!!
Jatkahan sitten postailua, aiheista tuskin tulee pulaa jatkossakaan... *lapset*
T:Marjukka

Hanna said...

Onnea matkaan!! :)

Inkivääri said...

Kutkuttavan jännittävän ihastuttavan pelottavaa aikaa - onnea matkaan teille ja onnea äitiydestä ja isyydestä:) Lapsen myötä siihen kasvaa ja ennen kuin huomaatkaan tiedät sen kaiken ja vielä paljon enemmänkin.

Äläkä huoli, vanhemmuuteen kuuluu paljon epävarmuutta aina, tilanteessasi varmaan vielä enemmän, mutta älä pidä kaikkea tilanteesta johtuvana vaan vanhemmuuteen kuuluvana:)

Sydänjää said...

Iik! Ihanaa matkaa!

päivi said...

Turvallista matkaa! =)

(Tietämättä mitään tarkempaa lapsen mitoista heittäisin veikkausena että 74 senttiset vaatteet voisi olla turvallinen valinta. Meillä käytettiin niitä ensimmäisiä kertoja jo 4-5kk välillä vähän väljinä, mutta pois jouduin pakkaamaan ne liian pieninä vasta 9kk iän jälkeen.)

Graintad said...

Oikein, oikein ihanaa ja jännittävää matkaa!!!

Almanakka said...

Hyvää matkaa koko perheelle! Ihanaa jäädä odottelemaan ensimmäistä kirjoitustasi äitinä.

barbro v said...

Hurjasti onnea matkaan! Kirjoitathan vielä?

Tunteellisin blogikokemukseni ikinä.

Anonymous said...

Oi ja hui, lämpimiä ajatuksia täältäkin matkaan mukaan. Taatusti elämänne ikimuistoisin reissu.

Ja ihan pian me kaikki saamme lukea täältä asioita pienestä tytöstä, uskomatonta!

nuuti said...

Onnellista, turvallista, ihanaa matkaa!

Tuuli said...

Hyvää ja turvallista matkaa!

Anonymous said...

Hyvää matkaa ja onnea äitiyden (ja toki myös isyyden) ensiaskeliin!

*niisk*

Anonymous said...

Onnen kyyneleet silmissäni toivon teille onnea matkaan!

taru said...

Ihanaa matkaa teille kaikille kolmelle uuteen elämäänne.

taru76 said...

Onnellista matkaa : )
Ja heti sen jälkeen onnellista arkea.

Anonymous said...

Ihan mieletöntä. Onnea matkaan!

Lin said...

Tervetuloa! Vaikka en tiedäkään minnepäin Kiinaa olette tulossa.

Onnea suureen elämänmuutokseen. Kerätkää roppakaupalla hienoja muistoja matkasta, mistä voitte lapselle sitten myöhemmin kertoilla.

Suzhouren said...

Onnea matkaan! Nyt se odotus sitten todellakin päättyy!!

Anne said...

Ihanaa, onnea matkaan!

Muistakaa kamera!!! ;)

seikku said...

Hyvää matkaa ja paljon voimia suuriin muutoksiin!

Anonymous said...

Onnea ja enkeleitä matkaan!!

Katja said...

Turvallista, onnekasta, tunnepitoista matkaa <3

Tahruska said...

Tippa linssissä täälläkin. Onnea matkaan oikein oikein kovasti!

Anonymous said...

Ihanaa, viimeinkin! Lämpimät onnittelut ja hyvää matkaa.

-nelli-

Anonymous said...

Voi, nyt alkoi jännittää! Palaathan asiaan pian - mutta kuitenkin vasta sitten, kun olette ehtineet kotiutua ja toisiinne tutustua. Nauttikaa!

Tuazophia said...

Oikein hyvää matkaa!

annamanna said...

*niisk*

Onnea matkaan, kaikkiin kysymyksiin tulee jossain vaiheessa vastaus. Ja uusia kysymyksiä :) Osasi lapsi sitten mitä vain (tai ei osaa), niin se on kuitenkin se maailman ihmeellisin lapsi, jota parempaa ei ole missään.

Niina said...

Hyvää ja turvallista matkaa teille. Noinhan se tuntuu olevan, että osittain samoja asioita sitä miettii, saa lapsen sitten tavalla tai toisella. Ja aina he jaksavat silti yllättää, tämä täytyy kahden tytön äitinä muistaa sanoa ;) Tyttäremme ovat melkein samanikäisiä, tämä yksilö on oikea vilperttiina, tahtoo tutkia koko maailman ;)

Portti on hyvä olla, mutta noista ovilukoista voi olla montaa mieltä. Meillä kaikki vaaralliset aineet ovat niin, etten minäkään meinaa niihin ylettää, mutta kaikki ovet on olleet lukitsematta. Lapselle on vain pitänyt opettaa se ein merkitys (tässä vaiheessa kannattaa muistaa miten valikoiva kuulo lapsella voikaan olla!), mutta takuulla pääsee loppupeleissä helpommalla, sillä kun lapsi oppii kotona mitkä on sallittuja paikkoja, hän käyttäytyy samoin myös muiden kotona.

Johanna said...

Kirjoituksestasi tuli mieleen se ilta, kun esikoiseni laskettuun aikaan oli viikko. Eräänä iltana lapsivesi lorahti lattialle ja ne hetket sen jälkeen vastasi sitä, miten nyt kuvaat tunnelmiasi uuden edessä: epätietoisuus, hämmennys, epäusko, jonkinlainen kauhu; nyt se alkaa, enää ei voi perääntyä, osaammeko, jaksammeko?

Mutta lapsi ja elämä opetti, osasimme ja jaksoimme, ja yhteinen matka on ollut enemmän riemua, onnea ja iloa täynnä kuin kukaan olisi etukäteen osannut kertoa. Niin varmasti teillekin. Hyvää matkaa ja onnea yhteisen elämän alkuun!

Sikke said...

Oikein paljon onnea matkaan!
Matka jatkuu, kurssi muuttuu. =)

Janne said...

Ihan uskomatonta! Onnea teille kaikille hirmuisesti! :)

Anonymous said...

Oi miten ihanaa! Tää on kyllä yksi maailmankaikkeuden ihanimmista blogeista. Niin kauan täällä on ollut odotusta ja surua, ikavää ja nyt näin paljon onnea ja iloa ja ihanaa jännitystä! Hyvä voittaa! Onnea matkaan!

Anonymous said...

Onnea, onnea tuoreille vanhemmille ja ikimuistoista matkaa pienen tyttönne luokse! Kyllä kaikki selviää aikanaan, teistä tulee varmasti hyvät vanhemmat.

Anonymous said...

Kaikkea hyvää matkallenne!

Saara said...

Sniff... :')

Ihanaa, ikimuistoista matkaa! <3

Anonymous said...

Oikein ihanaa ja lämpöistä matkaa. Toivottavasti kuulemme jatkossa lapsiperheen arjesta. :)

ja taas onnen kyyneleet valuvat poskilla... :)

MaaMaa said...

Matka on onni!
Onnea matkaan!
Uskomatonta, että tulette matkalta takaisin pikkuisen kanssa! Kirjoita sitten pian - vaikka varmasti on muutakin touhua!!

Jonsu said...

Turvallista matkaa!

Anonymous said...

Enpä enempää voisi teille toivoa hyvää matkaa ja unohtumattomia onnenhetkiä! Tuskin maltan odottaa seuraavaa päivitystä.

Anonymous said...

Hyvää matkaa. Muista, että olet jo äiti, vaikka lastasi et vielä olekaan saanut kotiin.

Toivon, että matkanne sujuu kaikin puolin ihanasti! Jään innolla odottamaan seuraavaa postausta, kunhan palaatte, kunhan kerkeät.

(Omalla matkallani vielä siinä tuskaisessa vaiheessa, jolloin ei tiedä, tuleeko minusta koskaan äitiä.)

Anonymous said...

Turvallista matkaa kaikille kolmelle!

Anonymous said...

Hyvää matkaa! Ja tervetuloa takaisin tyttärenne kanssa!

Snif!

Emmo said...

Hyvää matkaa hakureissulle ja vanhemmuuteen.
Vaikka vanhin lapseni on jo koulussa niin siti olen usein yhtenä kysymysmerkkinä. Ajan kuluessa kysymykset muuttuu, osaan on helppoja vastauksia, osaan ei edes ole olemassa vastauksia. Ehkä vanhemmuudessa, niin kuin elämässä yleensä, on kyse siitä että osaa kysyä ne oikeat kysymykset, vastaukset saa aikanaan, jos saa.

Sellaisen neuvon olen antanut uusille vanhemmille, että uskomatonta kyllä, kaupat ovat auki vielä senkin jälkeen kun se lapsi on jo sylissä. Materian suhteen ei siis kannata stressata, sitä riittää.

Vielä paljon onnea ja iloa elämäänne!

Anonymous said...

Ihanaa ja kutkuttavan jännittävää... suuria tunteita :)

Kiitos siitä, että jaat nämä ainutlaatuiset tunnelmat ja kokemukset kanssamme! Turvallista matkaa ja kaikkea hyvää ensitapaamiseenne ja alkutaipaleellenne "lapsellisena" perheenä.

Muista, että suurensuuri joukko ihan tuntemattomia blogisi seuraajia toivoo teille sydämestään kaikkea hyvää ja on onnellinen onnestanne!

Anonymous said...

Suuret ja suoraan sydämestä pulppuavat onnittelut teille kahdelle, äidille ja isälle! Olkoon matkanne ihana ja kotiinpaluu vielä ihanampi. Enkeleitä matkallenne. t ano

Jolle said...

Muistakaa kysellä lapsenne hoitajilta kaikkea hänen tähänastisesta elämästään, sitä tilaisuutta ei myöhemmin enää ole!

Ihanaa matkaa!

Anonymous said...

tsemppiä tosi paljon!!

Anonymous said...

Oikein turvallista ja ikimuistoista hakumatkaa!

Anonymous said...

Ihanaa te ootte jo matkalla!!!! Olen lukenut satunnaisesti (aina välillä unohtanut) ja tänään yhtäkkiä minuun iski sellainen kummallinen olo että mitä teille nyt kuuluu... Luin viimeksi sen kun sait SEN puhelun...
Ajatella että olette juuri tänään vihdoin matkalla hakemaan lastanne kotiin! Kiitos mahtavasta blogistasi!! Liikutun joka kerta ku luen kirjoituksiasi! Vielä kerran ONNEA!!! En malta odottaa että saan lukea matkastanne! Toivottavasti ehdit jakamaan sen meidän kanssamme! Sinusta tuli nyt äiti!

P

Anonymous said...

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti, Nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni
ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit
voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakaistaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti.

Mira said...

Hyvää matkaa ja onnellisia hetkiä! Tämäkin postaus toi kyyneleet silmiini, toivon monen muun tavoin kuulevani kuulemisia myös sitten matkan jälkeen - kun sen aika on, lapsi menee toki kaiken muun edelle.

Cato said...

Ihanaa, vihdoin se päivä on täällä!! <3 Onnea matkaan, odotan innolla kuulumisianne kun kotiudutte!

Anni said...

Kaikkea hyvää matkalle isompaan perheeseen!

Eevis said...

Hyvää matkaa!

Elina said...

Turvallista matkaa koko perheelle. Enkä tarkoita pelkkää Kiinan-matkaa, vaan koko pitkää yhteistä retkeänne, joka on jo alkanut.

Tämä blogi on ihana, ja olen vilpittömän onnellinen puolestanne. Toteutukoot kaikki yhteiset haaveenne parhain päin.

Miia said...

Olen iloinen ja kiitollinen, että olen saanut olla tähänastisella adoptiomatkallanne mukana näin lukijana, ja toivotan onnea ja voimia tälle viimeiselle etapille ennen lapsen kotiintuomista! Olet kirjoittanut ihanasti, ja monesti olen ollut kyynel silmässä, niin kuin nytkin. Vuodesta 2005 saakka olen seurannut valmistautumistanne, ja odottanut odotuksen päättymistä. Olen todella onnellinen puolestanne että se hetki on nyt saapunut!

Kaikkea hyvää!

T. Miia

sininenkirsikka said...

Siunattua ja turvallista matkaa!

Anonymous said...

Ikimuistoista ja ihanaa matkaa. Kongreettista matkaa, sekä sitä elämän mittaista, joka tästä vasta alkaa! Vastaukset kysymyksiin tipahtavat kohdalle käytännön myötä ja jo pian olet oman lapsesi paras asiantuntija :). Armollista suhtautumista toivon teille myös omaa vanhemmuutta kohtaan, sillä aivan varmasti niin biologisen kuin adoptoidunkin lapsen kanssa silloin tällöin on aivan äimänä, väsyksissä tai pinna kireällä ja sekin on ihan ok :).

Mukavaa matkaa!

Kati said...

Onnea matkaan ja rohkeasti vanhemmuuteen! <3

Josefin said...

Täällä myös monta vuotta matkaanne seurannut sydämellä myötäelänyt lukija. Kiitos tähänastisesta, on ollut suuria tunteita herättävä blogi.

Nyt se päivä sitten vihdoin koitti, jokohan teillä on pienokainen sylissänne... Ihan tässä taas liikuttuu pelkästä ajatuksesta. ONNEA!!!

josefin

Sanna2 said...

Onnea matkaan!

Tiina said...

Hyvää matkaa!! :)

Anonymous said...

Onnea matkaan! :)
Jään innolla odottamaan kertomuksia teidän tytön tylleröstä :)

Emilia said...

Onnea matkaan!!!

Nattuli said...

Onnea! Kuulostaa vielä paremmalta kuin lapsena joulu kuulosti. Toivottavasti kaikki lähtee käyntiin hyvin ja alkusokin jälkeen alkaa ihana arkielämä.

Meira said...

Hyvää matkaa! Liikutuksen ja ilon kyyneleet silmissä jään odottamaan kuvausta ensitapaamisesta tyttärenne kanssa.

Sanon minäkin, että olkaa itsellenne armollisia. Vanhemmuus on yksi ihmisen elämän suurimmista haasteista. Itkuraivareita on välillä edessä myös äidillä ja isällä. Silti, toivotan teille ihanaa matkaa vanhemmuuteen ja uskoa siihen, että keskeneräinenkin vanhemmuus (koska muunlaista ei olekaan) riittää.

Laaruska said...

Huimaa, miten tuntemattoman puolesta voi olla näin onnellinen. Suuria tunteita.

Sanna said...

voi luoja! nyt se Hetki on käsillä! ihanaa ja ikimuistoista oman rakkaan lapsen hakumatkaa teille molemmille ja etenkin kotimatkaa pienelle palatessanne :)

koivunlehti said...

Turvallista matkaa.

Anonymous said...

Onnea kovasti matkaan! Ihanaa on lukea blogiasi. Osaat kirjoittaa niin aidosti tunteistasi. Kiitos siitä!

Johanna said...

Turvallista matkaa äitiyteen ja isyyteen!

Eileithyia said...

Hienoa hakumatkaa toivotan minäkin teille! Postauksestasi on jo pari päivää, joten olette varmasti jo saaneet tyttärenne syliinne. :)

Löysin blogisi vasta tänään; kiinnostuneena jään odottamaan jatkoa. Oma perheenperustamisyritys on klinikkavaiheessa, ja erilaiset vaihtoehdot pyörivät mielessä. Sinulla on loistava blogi, paljon tietoa ja reilusti tunnetta. Olen vetistellyt täällä ruudun takana aamiaiseni äärellä tekstejäsi lukiessani; tekstisi ovat hienoja, ja minulla on hormonilääkitys. ;)

pikkuthti said...

oi. te olette jo siellä jossakin lapsenne kanssa <3

Olen niin onnellinen puolestanne :)

*sanaton olo* puolestanne...

Toivon teille onnellisuutta, kärsivällisyyttä, ihanaa pienen ihmisen sylissä pitämistä ja nukkuvan tuhisijan katselua sekä haasteita,joissa on mahdollista kasvaa vanhempana ja ihmisenä... Lapsiperheen arkea siis :)

Anne said...

Olen ajatuksissani mukananne.

Anonymous said...

Laskinko oikein, oliko tänään mennyt se 30 yötä? Onkohan teillä jo pieni sylissä?!

Onnea hirmuisesti, koko viikonlopun olette olleet mielessä, te tuntemattomat. Mutta ihan tuntuu kuin tunnettaisiin... Onnea!

Anna said...

Onnea! Olette varmaan jo saaneet pienen syliinne. Ihanaa!

(jotenkin menin taas ihan sanattomaksi, kun viestisi oli niin ihana :))

Anonymous said...

Kuten monet muutkin lukijat, pyyhin kyyneleitä poskiltani samalla kuin kirjoitan onnentoivotuksia ikimuistoiselle matkallenne. Niin paljon elämää on mahtunut odotuksen pitkiin vuosiin ja niin paljon enenmmän elämää on vielä edessä.

Olisi todella ihanaa, jos jossain vaiheessa ehtisit ja jaksaisit kirjoitella kuulumisianne lapsiperheen arjesta.

Kaikkea hyvää, nyt ja tulevaisuudessa.

Anonymous said...

voi mahdotonta: teillä on siellä nyt oma pieni Tyttö! palanen taivasta :)

Myrkytär said...

Olette varmaan jo tyttärenne syliin saaneet, kun tätä kirjoitan. Sydämelliset onnittelut koko perheelle. Onnea matkaan! Ja ihan yhtä pihalla sitä olin minäkin kun esikoiseni syntyi, kuuluu äitiyteen.

Anonymous said...

Tervetuloa kotiin Adoptiomatka!
Kun luet tämän, on tuo kauan odotettu adoptiomatka takana :)

Tieto siitä, että olet saanut lapset syliisi, tiedät jo mille hän tuntuu, mille hän tuoksuu.. tiedät jo millaista on pitää omaa lasta sylissäsi.. tuo tieto teke minut hyvin onnelliseksi :)

Kaikkea hyvää, ja tervetuloa siis kotiin koko perhe!!

Anonymous said...

Nyt hän on varmaan jo sylissänne!

Anonymous said...

Olen seurannut matkaanne jo vuosia, ja liikutuin kyyneliin saakka lukiessani, että vihdoin saatte tyttärenne kotiin. Onnea aivan valtavasti koko perheelle!

Nina said...

Ei malttais millään odottaa uutisia :)

Anonymous said...

Saako jatkokuulumisianne lukea jostain? Se olisi hienoa! Olisin mielenkiinnolla mukana. :)

Pikkulilli said...

Aivan mahtavaa, paljon onnea! Taidatte juuri nyt olla jo hänen kanssaan...

Anonymous said...

Tuntuu ihan mielettömälle ajatella, että te olette nyt lapsiperhe. <3 Toivottavasti kaikki on lähtenyt sujumaan kivasti ja pitkä matkakin menee ongelmitta.

Sarita

Shanna said...

Aivan ihanaa!! Et ole käynyt hetkeen blogissasi ja mitä ihania suloisia uutisia :) Kerta kaikkiaan :) Onnea matkaan, vaikka ehditt jo lähteäkin :)

koivunlehti said...

Tervetuloa kotiin.

Anonymous said...

Onnea. Pystytin kangaspuita ja yhtäkkiä välähti mieleeni "adoptiomatka", mitähän heille kuuluu? Viimeksi kesällä olin täällä vieraillut... ja mitkä uutiset täällä odottivatkaan.

Onnea. Onnea. Onnea. Ja siunausta elämäänne!

Anonymous said...

Mitä luultavimmin olettekin jo ehtineet kotiin - ja ehtneet jo tutustua pikkuiseen tyttäreenne. Ihanaa ajatella että tiedän niin pitkä adoptiomatkanne yksi taival on loppunut ja se ihanin alkanut!

Täälläkin yksi uskollinen lukija ja itsekin adoptiolasta odottava toivoo että jaksat vielä jossain vaiheessa päivittää kertomusta. Kun itsellä on vielä tuo hakumatka edessä niin aina on kiinnostavaa kuulla minkälaista on ollut saada lapsi syliin, ja millaista alkuaika perheenä on ollut!

Onnea tuoreelle perheelle!

Sanna