Wednesday, June 01, 2011

Ensimmäinen

Aika: Arki-ilta, olen palannut töistä, lapseni naama on hetki sitten syödyn banaanin tahrima, hän on kaunis, puoliso on mennyt ruokakauppaan ja muistaa toivottavasti ostaa myös leivinpaperia vihdoin, laskemme liukumäestä odottaessamme häntä, minäkin kerran.

Paikka: Leikkipuisto kaupan takana.

Hetki: Lapseni ehdottaa vieraalle, noin viisivuotiaalle tytölle: tanssitaan! Lapseni tanssii mielellään, siihen ei tarvita musiikkia. Hän tarttuu tyttöä kädestä. Viisivuotias alkaa tanssia mukana. Heidän jalkojensa alla on hiekkaa, lapseni kengän neppari on auki, katson heitä.

Olen jo vähän aikaisemmin ihmetellyt, missä on viisivuotiaan aikuinen. Tuolta hän tulee. Hänellä on kädessään avattu oluttölkki. Hän riuhtaisee viisivuotiaansa käsivarresta kauemmas, sysää toiseen suuntaan ja sihahtaa: Meet nyt tonne liukumäkeen ja vähän äkkiä!

Sitten hän sanoo minulle: Et säkään sitten ketään suomalaista äijää löytänyt tekemään lapsia? No, kun sua katsoo, ei ole kyllä ihmekään.

Lapseni seisoo vieressä hetken hiljaa, ottaa kädestä ja sanoo: Setä oli vihanen.

41 comments:

Tuuli said...

Voi murhe. Kamalaa, että teidän piti tuollaista kohdata.

Mä olin keväällä pitkästä aikaa muutaman viikon ajan Suomessa. Valokuvasin Helsingissä, kun eräs tuntematon mies ryhtyi juttusille. Puhuimme niitä näitä ja hän kyseli projektistani, joten kerroin opiskelevani ulkomailla ja kuvaavani Suomessa lopputyötä varten. Vähän ajan päästä mies tokaisi, apropos of nothing, että "sullakin on varmaan sit joku s--tanan mutiainen tuliaisena kun takaisin tulet."

Olisin varmaan vastannut jotain nasevaa, mutta suuni loksahti auki ja päässä löi tyhjää. Siis vieras keski-ikäinen mies sanoi minulle juuri *mitä* ?

Silja said...

Tätä lukiessa tuli kyllä itku. Miten jotkut voi ajatella ja sitten vielä sanoa ääneen noin! Kovasti kävi sääliksi myös sitä viisivuotiasta, millaisen tulevaisuuden hänkin mahtaa saada.

Anonymous said...

Voi suru! Sekä teidän että totta kai viisivuotiaan puolesta. Vääryys.

Terveisiä kuitenkin tämän hetken nuorilta: maailma on muuttumassa.

Sarita said...

Ei oo todellista, voi järkky! :/

Green Turtle said...

Siis oikeesti, järkyttävä tapaus. Tollaiselle tekisi mieli vastata, että "kun sua katsoo niin olisi parempi jättää lisääntymättä kokonaan"

Surullista että tollaisia on maa pullollaan.

assari said...

Voi taivas, en paljon muuta osaa sanoa. Että ihmiset voivat olla kamalia. (aika lattea ilmaisu, mutta olen niin kovin järkyttynyt) En voi edes kuvitella miltä sinusta tuntuu. Toivottavasti pikkuisenne ei sen paremmin jäänyt asiaa miettimään. Kerrankin olen sanaton.

Kaikkea hyvää teille.

Sinihilkka said...

Ihmisiä on moneen junaan ja valitettavasti toista ei voi muuttaa, vain itseään. Joten toivotan luonteen lujuutta, kykyä jättää moiset kommentit omaan arvoonsa ja kasvattakaa suloinen prinsessanne samassa hengessä :) *halaus*

Emma said...

:( Uskomatonta.

Suvi said...

Voi mikä sääli sitä viisivuotiasta, kun joutuu tuollaisen kanssa kasvamaan. :(
Ja mikä sivistyksen ja käytöstapojen kuilu tuossa olikaan.
Huoh.

MaaMaa said...

miten paha olo voi olla ihmisellä, joka on noin ilkeä muille. järkyttävää. surullista.
erityisesti viisivuotiaalle, joka ei voi olla välittämättä ja vain lähteä ... :(
Onneksi lapsesi häntä tanssitti, varmasti pieni iloinen hetki toiselle

Anonymous said...

Sanattomaksi pistää.

Anonymous said...

ei ole todellista....tulipa surullinen olo

Anonymous said...

Henki melkein salpaantui tätä lukiessa.

Minua ulkosuomalaisena oikeasti pelottaa tullalapsen kanssa kesälomalle Suomeen. Tuollaistako siellä nykyisin onkin? :´( Näitä juttuja kuulee koko ajan vaan enemmän.

neitinomad said...

Molempien lasten puolesta tuli kyllä paha olla!

Ystäväni, adoptiolapsi, kohtaa asiakaspalvelutyössään päivittäin "ohhoh, kylläpä puhut hyvää suomea"-kommentteja ja muuta vastaavaa. Ei voi muuta kuin toivoa, että me 80-luvulla syntyneet tasoitamme tietä tuleville sukupolville - että siitäkin viisivuotiaasta ja toisaalta teidän lapsenne (tulevaisuudessa lastenne) päiväkoti- ja koulukavereille monikulttuurisuus on jo arkipäivän rikkaus eikä uhka tai pelottava asia.

Voimia! Itsensä hillitseminen tuossa tilanteessa olisi minulle ainakin tosi vaikeaa ja toisaalta tilanteen selittäminen ihmettelevällä lapselle.

Anonymous said...

Näistä tulee kyllä aina tosi paha olo, ja oikeastaan tuossa tapauksessa enemmän sen viisivuotiaan takia. Meille ei ole (vielä) koskaan käynyt niin, että joku olisi sanonut suoraan jotain tosi pahasti, mutta se on varmaan vain ajan kysymys... Eniten surettaa se, että jonain päivänä lapseni on jossain yksin ja kuulee rasistisia, itseensä kohdistuvia kommentteja, ainakin nyt persu-Suomessa se tuntuu ikävän todennäköiseltä. Kerran olen "saanut" todistaa n******** v***uun -huutelua, mutta huutaja hiljeni välittömästi, kun tajusi, kenen kanssa lapsi oli liikkeellä. Ehkä mun opiskelijat ei turhaan ole sanoneet, että mulla on maailman uhkaavin katse..?? :)

t. jospa

Anonymous said...

Uskomatonta ja pohjattoman surullista. :-(

sea said...

Nuo on niin kurjia tilanteita kun sillä hetkellä ei koskaan keksi mitään nasevaa vastausta, vaan aina vasta jälkeen päin. Tuohon olisi voinut sanoa "löysinpäs ja sen kanssa "tein" adoptiopaperit". Harmi ettei se auta näin perästä. :(

Virpi said...

Uusi lukija ilmottautuu!

Kyllä pisti tämä teksti vihaksi, miten näitä riittää..

Mutta älä välitä, nämä ihmiset ei katto asioota yhtää omaa nokkaansa piremmälle.

Lapsia ei saisi KOSKAAN seata aikuusten mielipiteiseen.

Quipu said...

voi kamala mikä mies! huhhuh! :(

Hiipinä said...

Tätä on ollut aina, mutta mulla on sellainen hytinä, että persujen vaalivoiton jälkeen tää on lisääntynyt.

Ihmiset jotenkin luulevat, että persujen vaalivoitto antaa luvan huonoon käytökseen ja oikeuden sanoa mitä tahansa.

Toivottavasti ette joudu kohtaamaan tällaista toiste.

Anonymous said...

Tämä on tätä perussuomalaisuutta!

tiina said...

Monet eri ihmiset ovat raportoineet viime aikoina tällaisista vastaavista kokemuksista. Perussuomalaisten vaalivoitto on kai tuonut jollain kumman tavalla muka luvan tähän törkeään käytökseen (ja osin lainvastaiseenkin). Hävettää.

Tasha said...

Oi kamalaa, mun tuli nyt niin paha mieli kyllä teidän puolesta. Kamalaa kohtelua :'(

Anonymous said...

Todella inhottavaa ja typerää käytöstä ja ällöttävää idioottimaisuutta!!! Mutta muistetaan, että vaikka näitä typeriä kommentteja laukovia ihmisiä vastaan tuleekin, niin kyllä ne on pieni osa ihmisistä kaikenkaikkiaan, vaikka tänä aikana toiselta tuntuisikin.

Ja se on totta, että noissa tilanteissa ei helposti keksi nasevaa sanottavaa, mutta ihan tosissaan se ei ole meidän tavallisten rauhallisten ja reilujen ihmisten tehtävä keksiä nasevia vastavetoja kaikenmaailman dorkille (siis tietenkin saa laukoa, jos jotain mieleen tulee, mutta ei kannata murehtia, jos jää vain haavi auki). Kyseiselle miehelle ei kuulu pätkääkään se, mitä kautta ja miten ja millaisten valintojen seurauksena toisen ihmisen lapsi on maailmaan tullut. Tarkoitan tällä sitä, että esim. se, että lapsi on suomalaisen miehen kanssa adoptoimalla hankittu ei saa olla "arvokkaampi" vastaus tai parempi syy, kuin olisi se, että lapsella on ulkomaalainen isä.

Surettaa tosiaan myös tämän toisen lapsen puolesta.

Kaikkea hyvää teille ja toivotaan, ettei tällaisia tilanteita tulisi enää vastaan!

Anonymous said...

Just. Ollaan palaamassa Suomeen kolmen ulkomailla syntyneen lapsemme kanssa. Pelottaa.

Tuittu said...

Aivan järkyttävä tapaus! Tämä oli myös minulle adoptiota harkitsevalle "ensimmäinen" :( Surullista, että jouduitte kokemaan tuollaisen neandertal-hyökkäyksen.

Tuli mieleeni, että tässä maassa ollaan "kansainvälisiä" aika usein silloin kun se itselle sopii. Toivottavasti se tulee muuttumaan.

Tsemppiä teille!

Maju said...

Monesti olen miettinyt, miksi joillekin ihmisille on suotu lapsia. Surettaa tuon toisen lapsen puolesta.

Anonymous said...

Todella, todella ikävää, mutta valitettavasti tuota tulee varmaan lisää. Itselläni on kaksi biologista lasta, joilla on aasialainen isä, joten tuo kuulostaa niin tutulta, niin tutulta! Nuo öykkäri-idiootit vielä jotenkin pystyy jättämään omaan arvoonsa, mutta sellainen arkipäivän rasismi tuntuu melkein vielä kurjemmalta. Esimerkiksi tässä joku aika sitten lasten kavereiden mummo pihalla torui muksujani, että pitää puhua suomea, että kaveritkin (hänen lapsenlapsensa siis) ymmärtää. Mun muksut ei puhu mitään muuta kieltä kuin suomea, mutta mummo vain katsoi tummempaa ihonväriä ja automaattisesti ajatteli, että jotain ählämiä ne tietenkin puhuu, kun hän ei itse hihkumisen ja naurun keskeltä saanut sanoista selvää.

Elsa said...

Uskomattoman typerää käytöstä tuolta mieheltä. Osa suomalaisista ajattelee niin käsittämättömästi ja pahoin pelkään, että lapsenne joutuu kohtaamaan näitä tilanteita myös jatkossa. En voi ymmärtää.

Anonymous said...

Matti Klinge taisi jossakin kirjassaan sanoa hyvin, että suomalaisten kansainvälisyys on sitä, että tiiraillaan savusaunan räppänästä epäluuloisesti ulos pahaan maailmaan. Siltä se aika usein vaikuttaa. Olen itse törmännyt näihin perusjuntteihin englantia puhuvien lasteni kanssa - jo se, että lapset osaavat kahta kieltä, on tarpeeksi herättämään aggressioita. Lohdutuksena: lapset viettävät kuusivuotiaista alkaen suurimman osan elämäänsä koulussa, jolloin juoppopersuisi ei pääse kontrolloimaan heidän koko elämäänsä. Uskon, että seuraava suomalaisten sukupolvi uskaltaa tulla sieltä räppänän takaa ulos raikkaaseen ilmaan

Suska said...

Kylläpäs sydämestä riipaisi lukea tuollaisesta käytöksestä! Kylmät väreet iholla, kaikkea meilläkin voi olla edessä. Asumme pienellä paikkakunnalla, mistä voi toisaalta tällaisissa tapauksissa olla hyötyä - kaikki tietävät mistä meidän lapsi on peräisin (Filippiineiltä).
Meitä on moneen junaan ja tuollaiset juntit vaan löytyy joka nurkalta, niihin vaan pitää kai lapsi valmistella jotenkin.
Ihana blogi sinulla, olen käynyt silloin tällöin lukemassa mutta nyt ensimmäistä kertaa kommentoin. Oikein hyvää kesää teidän perheelle!

Anonymous said...

Minä en jotenkin näe tuota suoraan rasismina vaan tietynlaisena white trash -ilmiön jokapäiväisenä toteutumana. Tässä olisi riittänyt mikä tahansa kohta johon voi iskeä, se kuuluu ilmiön luonteeseen. Jos sinä tai lapsesi olisitte olleet ylipainoisia, mies olisi kommentoinut sitä törkeään sävyyn. Jos lapsesi olisi ollut vammainen, mies olisi kommentoinut sitä. Nyt hän löysi näkyvimmän avautumiskohteen tuosta lapsesi "ulkosuomalaisuudesta" tai miksi sitä kutsuisi.

On vain tarve alistaa muita ja korostaa omaa olematonta erinomaisuutta. Hän oli todennäköisesti ainakin jonkin verran alkoholisoitunut, kouluttamaton, sivistymätön ja yksinkertaisesti sen verran tyhmä, että jääkin tuolle tasolleen.

Näitä ihmisiä on aina ollut ja aina heitä tulee olemaan. Ylimielisiä ja sokeita asioiden välisille suhteille sekä valikoivia katsantokannassaan. Kykenemättömiä näkemään mitään muuta kuin oman kieroutuneen vinkkelinsä.

Säälin hänen lastaan syvästi.

-Taina

Anonymous said...

Yököttävää käytöstä! Ikävää että jouduitte tuollaisen hyökkäyksen kohteeksi.

Toiseksi: ONNEA KIRJASTA! Hypistelin sitä tänään kädessäni, lueskelin sieltä täältä, nautin kuinka kaunis se oli katsella. Tulen lukemaan kokonaankin, vaikka olenkin seurannuttarinanne täältä ja tiedä kuinka onnellinen loppu siinä on! :)

äm-pee

Jonna said...

Todella ikävää käytöstä olette joutuneet kohtaamaan :(

Kaikkein eniten säälittää se viisivuotias, joka joutuu elämään koko lapsuutensa tuollaisen aikuisen (?!) kanssa.

Ikävät sanat satuttavat totta kai teitäkin, mutta se viisivuotias joutuu ehkä kuulemaan vastaavaa ikävää joka päivä :(

Minustakin tuntuu siltä, että persujen vaalivoitto on vaikuttanut siihen, että on ikään kuin hyväksyttävämpää sanoa ääneen kaikki ennakkoluulonsa ja vihansa.
Todella valitettavaa.

Suzhouren said...

Tänään Akateemisesta oli ihan pakko ostaa mukaan lukemista!! Mielenkiinnolla odotan iltaa ja sitä hetkeä kun pääsen lukemaan Adoptiomatkastanne kirjan muodossa.

Adoptiomatka said...

Ääk, onko se jo kaupoissa! En ole vielä nähnyt ensimmäistäkään kappaletta.

Hämmentää. Ujostuttaa!

Miltä sitä tuntuu lukea?!

Myrkytär said...

Olen sanaton..

Anonymous said...

noin sitä lasten avoimuus tapetaan! Onneksi toisenlaisiakin on. Itse kehitysvammaisen lapsen äitinä törmään joskus Samantyyppisiin pelkoihin, että vanhemmat ei halua lastensa leikkivän minun lapseni kanssa. Se suru ja tuska... Samasta syystä karsastan paljon myös sellaisia kommentteja, mistä edellisessä postauksessa puhuit. Se, että jos ei seuraavan kanssa kävisikään yhtä hyvä tuuri, niin voisi kaduttaa... Mikäs sen takaa, että itse synnyttämällä tulee vaan niitä terveitä lapsia... Kirjasi on muuten jo tilauksessa minulla!

koivunlehti said...

Olen pahoillani, että joudutte kohtaamaan tuollaista.

Johanna said...

Minulla on kaksi biologista ja nyt yksi adoptiolapsi. Tosin vasta prosessin alussa täällä Keniassa. Kaikki ovat samaa väriskaalaa, joten kun olemme koko perhe liikkeellä sitten joskus Suomessa, niin mä sitten en ole kellekään muulle kun mustalle kelvannut jne.

Pelottaa kyllä viime aikoijen tapahtumat. Sekö siis oikeasti on sitä oikeaa suomalaisuutta? Olla tyhmä ja näyttää se? Nytkö on Suomessakin jees olla ihan julkisesti white trash?

Se kuinka pahalta sinusta mahtaakaan tuntua, niin kyllä minunkin nimenomaan käy sääliksi sitä viisivuotiasta. Hänen on niin paljon vaikeampaa kasvaa yhtä fiksuksi kuin mitä sinun tyttäresi jo sanomansa perusteella näyttää olevan!

Anonymous said...

Itsekin adoptioäitinä olen kokenut vastaavia. Ensimmäinen metrossa:humalainen romaanimies kailotti suureen ääneen; et sitte ketään suomalaista kelpuuttanut.Mutiaiselle haarat auki! Jäimme pois ja pojat kyseli miks setä huusi.
Toinen bussissa: Vanha suomalaisrouva kommentoi suureen ääneen, onpas musta ja ruma lapsi.
Onneksi sain suuni auki ja vastasin, ettei rouvakaan siitä kauniimmastapäästä ole.
Kolmas ja mielestäni satuttavin tapahtui bussia odottaessamme pysäkillä. Poikamme, 4 v. jutteli suomalaisen rouvan kanssa ja hänen noin 8-9 vuotias poikansa sanoi: Äiti miks juttelet neekerin kanssa?
Suurin osa suhtautuu hyvin mutta nämä kommentoinnit ovat kyllä lisääntyneet.
Terhi