Saturday, August 20, 2005

Tämän muistamme elokuisesta tiistaista

Yhtäkkiä olen jälleen tutussa virastohuoneessa korkean talon kuudennessa kerroksessa. Toisella puolellani istuu puoliso, toisella virkailija, seinältä hymyilevät monet lapsenkasvot valokuvakollaasissa. Puhumme tulevan pienen mahdollisista sairauksista ja vammoista, mutta yllättäen emme käsittele niitä kovin kauan. Sen sijaan virkailija haluaa tietää, missä vaiheessa adoptioneuvontaa mielestämme olemme. Hento arka toive alkaa orastaa sisälläni. Varovaisesti muotoilen lauseita joissa kerron, kuinka olemme kypsiä seuraaviin siirtoihin ja askeliin, vaikka joskus pelottaakin.

Sitten virkailija pohtii, olisiko tämä nyt tässä, tämä adoptioneuvonta. Hän sanoo tietävänsä kylliksi ja olevansa valmis suosittelemaan meitä lämpimästi vanhemmiksi eikä myöskään usko (kun sitä hermostuksissani utelen), että lautakunnalla on syytä epäröidä antaessaan meille luvan ryhtyä äidiksi ja isäksi. Kirjallinen selvitys meistä valmistuu kahdessa kuukaudessa. Olen varovainen vastatessani, vaikka sisällä tanssii ilo. Täytyy pysyä rauhallisena. Olemme valmiita.

Virkailija kysyy vielä, tahdommeko adoptiolasta sataprosenttisesti vai haluammeko vielä miettiä ja jatkaa tapaamisiamme hänen kanssaan. "Tahdomme adoptiolapsen, lapsemme" sanon vakaasti ja katson silmiin ensin puolisoa, sitten virkailijaa. Hetkessä oivallan, että tämän asian kanssa olen jopa vielä enemmän tosissani kuin silloin, kun sanoin puolisolle "tahdon" maistraatissa avioituessamme. Kun mies mutisee, että "niin, kyllä me tätä kaikkein eniten elämässä toivomme", hänen kasvoilleen leviää maailman kaunein valoisa hymy.

Ja sitten kaikki yhtäkkiä on ohi. "Näemme luultavasti seuraavan kerran sitten joskus, kun tulen teille seurantakäynnille tapaamaan lasta" sanoo virkailija kätellessään hyvästiksi. Lasta! Meidän lasta! Meille kotiin! Herttileijaa! Kävelemme puolison kanssa hissille sanomatta toisillemme sanaakaan, pihalla molempia vähän itkettää.

Kotona emme puhu asiasta sen kummemmin. Teemme arkisia juttuja; mies silittää paitaansa, minä tyhjennän tiskikonetta. Ilmassa väreilee kuitenkin tyyni hiljainen onni. Uutisoin siskolle tekstiviestissä, että neuvonta on ohi, nyt on paperisodan vuoro. Sisko kertoo ostaneensa kirpparilta pienen essun, joka on hyvä sitaista ylle, kun lapsemme joskus leipoo tädin kanssa. Oi!

Illalla juttelemme miehen kanssa sängyssä pitkään vaimealla äänellä: "ennen kuin pieni tulee, täytyy järjestää...", "ajattele sitten kun se lapsi...", "mieti miten ihanaa, että...".

27 comments:

Anonymous said...

OOOOOOOOOOOOH! Ihminen mykistyy! Ihanaa!! :-D Onkohan tämä sama kuin jos vilauttaisi plussatestiä, jos näin karu vertaus sallitaan?

harjoittelija said...

mahtavaa että asiat etenevät! toivottavasti teidän pieni rantautuu pian.

ihan irrallisena kommenttina, en ikinä uskoisi, että mieheni silittäisi oman paitansa. ei siksi, että hän ei kykenisi siihen, vaan siksi, että hän osti ensimmäistä kertaa oman silitysrautansa pari viikkoa sitten, "kun en ole tarvinnut". ennen kuin muutin tänne, kaikki pestyt pyykit olivat kaapissa rypyssä, nykyisin jopa viikattuina.

voi kun meillekin tulisi joskus oma pieni.

Anonymous said...

Lämpimät onnittelut! Olen seurannut tätä blogia jo jonkin aikaa, minusta ainakin vaikutatte tosi hyviltä tulevilta vanhemmilta. Hienoa, että asiat etenevät. On varmasti kysynyt paljon voimaa ja kärsivällisyyttä jatkaa noin pitkälle ja käydä niin paljon kaikkea läpi. Te olette onnekkaita saadessanne lapsen, mutta kyllä se tuleva lapsikin tulee olemaan onnekas pieni ihminen.

Kirsi said...

Ihanaa että olette taas yhden askeleen lähempänä tulevaa lastanne! Ihan tuli kyynel silmään tätä kirjoitustasi lukiessani!

tuleva kätilö said...

Olisikohan ensimmäinen raskauskolmannes nyt ohi?

Hyvää jatkoa odotukselle!

Anonymous said...

Miten tuntemattomien onni voikin näin lämmittää!! :) Olen onnellinen teidän puolestanne, teidän kanssanne.

Anonymous said...

Lämpimät onnet ja ilot toivotan teille!!

Piikkis said...

Onnea edistymisestä! Monesko tapaamiskerta se oli? Meillä ei sossu päässyt yllättämään, koska meille sossu sanoi jo eka kerralla tapaamisen alussa, montako kertaa hän ekalla kerralla haluaa paria tavata.

Anonymous said...

Onnea!!! Tulee niin elävästi mieleen omat 3 vuoden takaiset tunnelmat (onko siitä jo niin kauaun?!). Nyt meidän pieni on ollut kotona lähes kaksi vuotta. Viime viikolla sanoi mummon luokse hoitoon lähtiessään, että "äiti, minä rakastan sua"! Toivomme teille yhtä ihanaa tulevaa!!!

Anonymous said...

:´)

Onnea matkaan!

Jäin koukkuun joku aika sitten tähän blogiisi, jonka bongasin blogilistasta. Kirjoitat tosi mukaansatempaavasti ja saat eläytymään tunteisiisi. Meitä taustalla jännittäjiä taitaa olla melkoinen joukko :)

Anonymous said...

Todella upeeta! Tuskin maltan odottaa, että itsekin pääsemme vastavaan tilanteeseen.

Mari

Nanne said...

Tuhannesti onnea isosta edistysaskeleesta! :) Ihanaa!!

Pörrö said...

Onnea, voimaa ja jaksamista.
Hyvän haltuun!

Wilhelmiina said...

Tippa linssissä onnittelee myös tämä sentimentaalinen täti. Ajatelkaa kuinka pian teillä voi olla oma pieni kotona. Jännittävää! Voi kuinka iloinen olen teidän puolestanne. :)

Tuazophia said...

Onneksi olkoon! :) Selvitystä on hauska päästä lukemaan ja sitten ei kun lautakuntaan (meidän paperit on siellä odottelemassa, jos eivät sitten tehneet päätöstään jo eilisessä kokouksessa).

jospa said...

Onnea!!! Ja toivottavasti saatte pian asianne eteenpäin, lapsenne saa teistä ihanat vanhemmat!

oliivi said...

Nyt se on sitten menoa :) Mahdottomasti onnea vanhemmuuden taipaleelle!

kukkis said...

onneksi olkoon! ihanaa, että joidenkin haaveet toteutuvat. sinulla ja miehelläsi, teillä on aarre toisissanne. teistä tulee varmasti hyvät vanhemmat pikkuiselle. onnea vielä kerran!

jospa said...

Olisiko tunkeilevaa kysyä, missä päin Suomea asutte?

Anonymous said...

Hi, you have a very interesting blog. Just letting you know, I've visited your site.

I have a Wedding Favors - Wedding Party Favors - Bridal Shower Favors site. It pretty much covers all your Wedding Favor needs.

Anonymous said...
This comment has been removed by a blog administrator.
Anonymous said...
This comment has been removed by a blog administrator.
Anonymous said...

Did You Know - Warner Chappel Music owns the copyright to the song 'Happy Birthday'. They make over $1 million in royalties every year from the commercial use of the song. revivael pet health

Anonymous said...

Hey, you've got an interesting blog here! I was just surfing and
ran across it. Good job!

I have a San Diego Mesothelioma Lawyer
blog. It covers interesting stuff about San Diego Mesothelioma Lawyer .
Come and check it out if you get time ;-)

Adoptiomatka said...

Kiitos kaikille (paitsi kirotulle roskapostille, joka vihdoin näyttää löytäneen minut) onnentoivotuksista - kylläpä myötäeläjien joukko lämmittää.

Piikkis, meillä neuvonta kesti viisi kertaa. Ehkä oli ihan hyvä, ettemme etukäteen tienneet käyntien lukumäärää, ettei siitäkin olisi tullut turhaa stressiä. Tuon viimeisen kerran jälkeen aloin kauhuissani miettiä, että jatkuihan se neuvonta nyt lautakunnan vaatiman puoli vuotta. Kiivasta kalenterin selailemista ja sitten helpotus: meidän neuvontamme kesti tasan puoli vuotta ja yhden päivän :)

Jospa, saa toki kysellä. En mitenkään erityisen tarkasti peittele oikeaa identiteettiäni, vaikka anonyymisti kirjoitankin. Eli Helsingissä asumme me. Kuinkas niin? :)

marymcwave said...

Onnea kovasti edistyksestä, pian sitten lupaa hakemaan ja papereita eteenpäin - sitten alkaa se "loppukiri" :o)

jospa said...

Siksi vaan että olen kuullut, että neuvonnan pituus riippuu aika paljon paikkakunnasta. Mietimme itse prosessin aloittamista, mutta ennen neuvontaa pitää ilmeisesti jo olla naimisissa, ja meillä on tuo naimisiin meno vasta alkuvaiheessa...