Saturday, July 16, 2005

Sano muikku!

Koska meillä ei puolison kanssa ole parempaakaan tekemistä, olemme alkaneet ottaa valokuvia, jotka lähetetään adoptiohakemuksemme mukana Kiinaan. Kuvista käy sitten ilmi, kuinka meillä täällä eletään: miltä näytämme ja millainen on kotimme sekä lähisukumme. Valmiina on kolme otosta, niiden räpsiminen tuotti paljon päänvaivaa.

Ajattelimme fiksusti, että nyt on syytä kuvata kesämökkiä, sillä ennen ensi kesää kuvien pitäisi jo olla maailman äärissä. Puoliso pakkasi mökkireissulle mukaan siistin paidan ja housut sekä silitysraudan. Asiaankuuluvien toimenpiteiden jälkeen hän asettui mökin eteen "aamukahville". Oli melkein ilta, pöytä ja tuolit pönöttivät luonnottomassa asennossa, mutta näkyipä sentään kuvassa sekä mies että mökki ja taustalla järvi. Kädessä miehellä oli Hesari, minä tähtäsin kameralla niin, etteivät rapistuneet kohdat rakennuksen katonrajassa näy: No hymyile nyt! Ei tuollaista virnistystä! Ota sellainen isällinen, lempeä ilme!

Tosiasiassa mies häärää mökillä mieluiten pelkät kalsarit yllään, hakkaa halkoja auki sihautettu kylmä olut nojaamassa lähintä puuta vasten. Alushousuinen kaljamahainen hurjasti virnistävä mies pullo ja kirves kädessä ei kuitenkaan olisi ehkä sitä, mitä Kiinan viranomaiset haluavat nähdä.

Sitten oli minun vuoroni. Mitä äiti tekee? Äiti valmistaa keittiössä ruokaa, niin siis minäkin. Puin ylleni esiliinan, yleensä en koskaan käytä sellaista. Salaattiainekset vaikuttivat mukavan terveellisiltä ja värikkäiltä, siispä sellaisten kimppuun. Vielä oikea kuvakulma: kamala tiskivuori ei näy, vaan sen sijaan pihalta ikkunaa kohti kurottava omenapuu plus kodikkaat padat ja pannut seinälle ripustettuina.

Lopuksi vielä kotitalo. Puoliso ajoi nurmikon ensimmäistä kertaa tämän kesän aikana, minä hätistin kissat kauemmas. Naapurista juoksutimme muutaman laatikkokukan kohottamaan vaikutelmaa, kuskasimme likaiset kahvikupit pois portailta. Sitten kiivasta pohdintaa siitä, pitäisikö ulko-oven olla kuvassa auki: On psykologisesti hyvä, että ovi on ammollaan, se on niin kuin kehoitus että tervetuloa meille! No ei tosiaankaan, koko talo näyttää ihan röttelöltä, jos kaikki on auki ja rempallaan!

Kohta on suurten sukujuhlien aika. Sitten saamme vanhemmistamme, sisaruksistamme ja itsestämme pari edustavaa otosta, joten eiköhän tämä tästä.

Kuvauspäivän jälkeen tuli vähän väsymysitku. Miksemme voi ja uskalla ottaa kuvia siitä, mitä meillä ihan oikeasti on: minä makaamassa kulahtaneissa verkkareissa sohvalla katsomassa tosi-tv-ohjelmia telkkarista, ympärillä kamala pino kirjoja ja lehtiä ja muuta sotkua. Ehkä meistä tulee hyvät vanhemmat, vaikken todellisuudessa hymyilekään laittaessani ruokaa tai heiluessani imurinvarressa?

Ja niin, kiitos kaikille edelliseen kirjoitukseeni liittyvistä onnitteluista. Teitä on valtavan monta! Vuodestani tullee onnekas näin monien toivotusten saattelemana. Kommenttinne tuntuvat paitsi ujostuttavilta myös tosi hyviltä: laaja ystävällinen taustajoukko, joka seuraa matkaani. Kiitos!

6 comments:

Tuazophia said...

Kiinalainen ei ehkä ajattele samalla tavoin kalsareissa halkoja hakkaavasta miehestä kuin suomalaiset (jotka varmaan ajattelisivat, että ovatpa huumorintajuisia). Moniin maihinhan kuviin ei kulttuurieroista johtuvista tulkintasyistä laiteta lemmikkieläimiä (eli ei kerrota, että "karjaa" pidetään sisällä), takkoja (vain köyhät laittavat ruokaa sisällä) tai vastaavia. Ja ehkä kysymys ei olekaan siitä, millaisia te olette, vaan siitä, että te viitsitte nähdä vaivaa saadaksenne kivoja kuvia. :) Minäkin olen jo alkanut ottaa kuvia sitä silmällä pitäen, että saadaan niitä lähettää sitten Etiopiaan.

Hiipinä said...

Kauhean vaikea olisi ottaa kuvia vierasta kulttuuria varten:-O Mistä sitä tietää, miten missäkin kulttuurissa mitäkin meille arkista voidaan tulkita.

Mä olisin varmaan marssittanut meidän kissat kuvaan osoittamaan, miten eläinrakkaita ja hyviä ihmisiä me ollaan:/

Piikkis said...

Hyvä kun olette ajoissa liikkeellä! Kuvien ottaminen on aika hankalaa.

Ohjeissa muuten sanotaan, että kuvien (joita lähtee 6-8 kpl) täytyisi olla lähinnä omasta kodista, 1-2 pihalta, eli varmaan joku mökkikuva on ok, mutta suurin osa siis pysyvästä kodistanne. Ja sukujuhlista ehkä 1 kuva, missä te + sukulaisia. Mutta olisi parempi, jos sukulaiset pistäytyisivät teillä kahvilla.

Teistä täytyy olla kuva, jossa olette kahdestaan, joten senhän voisi myös ottaa sukujuhlista kivalla taustalla. Meillä se yhteiskuva oli hääkuva, joka on luonnossa otettu.

Me muuten otettiin "vastakuvat" eli ns. totuus kotielämästämme, ja laitettiin ne lapselle kerättävään albumiin. Meillä on siis pikkuinen albumi, jossa on kuvia kodistamme ja meistä + läheisistä (isovanhemmat jne.). Nämä kuvat ovat realistisia. Meinaamme katsella sitä lapsen kanssa Kiinassa ja lentokoneessa. Eli ikään kuin tutustuttaa hänet tulevaan kotiinsa & sukuunsa.

Akka said...

Ei meilläkään ollut kuvaa, jossa olisimme kahdestaan, ei kannata stressata... :)

Meillä oli myös hakumatkalla kuva-albumi. Sen kohtaloksi jäi tulla esitellyksi esimerkkinä Suomesta erään maalaiskylän pikkupojille - sillä oma pienemme ei osannut (harjoituksen puutteesta tietysti) katsoa kuvia ollenkaan, ei tajunnut mitä ne ovat.

'Thought & Humor' said...

We work like a horse.
We eat like a pig.
We like to play chicken.
You can get someone's goat.
We can be as slippery as a snake.
We get dog tired.
We can be as quiet as a mouse.
We can be as quick as a cat.
Some of us are as strong as an ox.
People try to buffalo others.
Some are as ugly as a toad.
We can be as gentle as a lamb.
Sometimes we are as happy as a lark.
Some of us drink like a fish.
We can be as proud as a peacock.
A few of us are as hairy as a gorilla.
You can get a frog in your throat.
We can be a lone wolf.
But I'm having a whale of a time!

You have a riveting web log
and undoubtedly must have
atypical & quiescent potential
for your intended readership.
May I suggest that you do
everything in your power to
honor your encyclopedic/omniscient
Designer/Architect as well
as your revering audience.

Please remember to never
restrict anyone's opportunities
for ascertaining uninterrupted
existence for their quintessence.

There is a time for everything,
a season for every activity
under heaven. A time to be
born and a time to die. A
time to plant and a time to
harvest. A time to kill and
a time to heal. A time to
tear down and a time to
rebuild. A time to cry and
a time to laugh. A time to
grieve and a time to dance.
A time to scatter stones
and a time to gather stones.
A time to embrace and a
time to turn away. A time to
search and a time to lose. A
time to keep and a time to
throw away. A time to tear
and a time to mend. A time
to be quiet and a time to
speak up. A time to love
and a time to hate. A time
for war and a time for peace.

Best wishes for continued ascendancy,
Howdy
Editor
http://ilovehowdy.blogspot.com/

P.S. One thing of which I am sure is
that the common culture of my youth
is gone for good. It was hollowed out
by the rise of ethnic "identity politics,"
then splintered beyond hope of repair
by the emergence of the web-based
technologies that so maximized and
facilitated cultural choice as to make
the broad-based offerings of the old
mass media look bland and unchallenging
by comparison."

'Thought & Humor' by Howdy
http://ilovehowdy.blogspot.com/
CyberHumor, CyberThought
CyberRiddles for your divertissement!!!

Piikkis said...

Ei varmaan oo pakko olla sitä kuvaa, jossa ollaan kahden, mutta voihan sen järjestää, jos on mahdollisuus.

En mäkään usko, että lapsi ymmärtääkään mitään "tässä on mummo"-juttuja, mutta ehkä kuvia katsellessa jotain kodistamme jää visuaalisesti mieleen ja tuntuu edes etäisesti tutulta, kun tulemme tänne. Otan lähikuvat unipupuista jne., jotka laitan pinnasänkyyn odottamaan tulijaa, jospa edes ne kiinnostaisivat...