Tämä ei ole merkityksellinen postaus (kuten edellinen!), mutta kyselijöille tiedoksi saatettakoon seuraava.
Klikkailin melkein kaikki vuosien varrella kirjoittamani merkinnät pois näkyvistä toviksi. Tuli tarve lukea ne rauhassa uudelleen ja varmistaa, ovathan kaikki julkaisukelpoisia nyt, kun tunnen vastuuta myös pienestäni.
Kirjoitukset palaavat lähiaikoina, luultavasti ennallaan, ja lisääkin seuraa pian. Adoptiomatka on vasta alussa!
Kiitos onnitteluista, uskomatonta, että teitä on noin paljon!
skip to main |
skip to sidebar
Ensimmäisen adoptiomatkan (2005-2009) merkinnät ovat nykyään pääosin piilossa, sillä ne julkaistiin kirjana kesäkuussa 2011 (Adoptiomatka, Tammi). Eräänä päivänä alkoi uusi matka. Nyt perhe on koossa, nyt meitä on neljä. Pikkuruinen osa ajatuksista tallentuu edelleen myös julkiseen muistiin, tänne.
20 comments:
Mukana olen elänyt ja nyt viimein onnen hetkellä kommentoin lyhyesti. Onnea!
Tavallaan ihmetyttää, tavallaan ei, kuinka paljon muuten kuin blogin kautta tuntematon ihminen (sinä) voi olla mielessä! Maanantain jälkeen lukijaasi (minua) on usein hymyilyttänyt ja välillä vähän itkettänytkin. :)
Ymmärrän hyvin, että haluat tsekata vanhoja tekstejä. Kun nyt on vihdoin ihan konkreettisesti vastuu siitä pienestäkin :-)
Ja ihana kuulla, että aiot jatkaa blogin pitämistä! Täällä odotetaan innolla kertomuksia lastenhuoneen sisustuksesta ja matkasuunnitelmista ja kotiin tulosta ja ihan siitä ihanan hankalasta arjestakin sitten. Haluamme elää siinäkin mukana, jos vain annat luvan!
Julkaisukelpoisia ovat tekstisi varmasti, suurine tunteineen ja mietteineen aitoja ja oikeita. Tärkeitä paitsi pienelle itselleen sitten aikanaan isona, myös meille ulkopuolisille. Olemme saaneet (joutuneet!) miettimään näiden vuosien mittaan vanhemmuuden syntyjä syviä. Toivottavasti kokoat postauksesi kirjaksi asti, sensuroimatta, paljaine kipuine ja iloine kaikkineen.
Kiitos tästä matkasta, jonka olen saanut jakaa kanssasi. Ja miljoonat onnittelut vielä kerran!!! Matkasi jatkuu, nyt täydempänä kuin koskaan.
heeei.... sä käyttäydyt ihan äitimäisesti! ;-D
kirjaidea on loistava! koskaan ennen tätä blogia en ole ymmärtänyt niin hyvin adoptioprosessin hankaluutta ja pituutta.
Muistan hyvin tuon edellisessä kirjoituksessa kuvaamasi hetken, kun äkkiä, noin vain puhelimessa, saa tietää olevansa äiti. Se on käsittämättömän hämmentävää. Onnea tuhannesti. Toivottavasti saatte pienen tyttönne pian luoksenne!
VOI ONNEA! Itken ilosta, Teidän, minulle tuntemattomien ihmisten onnesta! Kyllä tätä on odotettukin!
Onne Äiti! Onnea Isä! Turvallista matkaa tytärtänne kotiin hakemaan!
toivottaa blogin ahkera lukija, nyt jo aikuinen, aikoinaan adoptoitu
Voi että! Siis nyt! ONNEA ihan mahdottomasti, ihanaa, olen aivan kananlihalla! Rohkeutta vanhemmuuteen, paljon! Rakkautta teillä on niin paljon varastossa että pärjäätte upeasti <3
Sanattomaksi vetää. Paljon onnea!!!!
Tuhannesti, tuhannesti onnea!! Aivan ihanaa!!! Tätä on odotettu! :)
Nanne "Onnelasta"
Oikein lämpimät onnittelut Äidille, Isälle ja pienelle Tyttärelle!
Toivottaa pitkään mukana kulkenut
Olen hyvin onnellinen teidän puolestanne :) Minäkin haluan kiittää siitä, että olet halunnut jakaa matkasi.
valtavasti onnea ja iso kiitos blogistasi! sinulla on mahtava taito osata jakaa tuntemuksesi mitä koskettavimmalla tavalla. ihania aikoja elätte! jatkoa blogiin toivoen,
liia
Onnea!!! Ihanaa. Iloitsen kanssanne!!! Pääsettehän pian hakemaan pienen kotiin?!
kirja! joo, tee kirja!
Mä ainakin ostaisin!
Tuhannesti Onnea! Ja kiitos ihanasta blogista. Olen seurannut blogiasi jo kauan. Adoptiotaipaleemme on alkanut surin piirtein samaan aikaan, mutta meillä kohdemaa oli Etiopia, joten saimme lapsemme jo reilut kaksi vuotta sitten. Aivan ihanaa, että teilläkin on pitkä odotus päättynyt nimeämiseen ja olette saaneet pienen ihmeen, oman tyttären. Se on päätös odotukselle, mutta alku vanhemmuuden matkalle. Toivon, että jatkat tämän blogin pitämistä edelleen!! Vielä kerran ONNEA!! Anni
Paljon onnea! Olen käynyt satunnaisesti lukemassa viime kuukausina, lukenut ääneen puolisolle, että kuuntele nyt, herkistellyt. Uskomatonta, miten onnellinen voi olla tuntemattoman puolesta. Kaikkea hyvää!
Kaikki sanat on jo täällä mitä suunnittelin teille kirjoittavani sitten kun... Aloin seuraamaan blogiasi kun meidän pikkukakkosta ei alannut kuulumaan. Nyt meillä jo kaksivuotias ja olette olleet usein ajatuksissani että kumpa teillekkin pian. Ihanaa että vihdoin, toivon niin paljon onnea että sanat eivät riitä sitä kertomaan. :)
Vihdoinkin! Onnea koko perheelle! :)
Post a Comment