siihen, että saan lapsen syliini!
(sanaton olo)
Saturday, October 03, 2009
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Ensimmäisen adoptiomatkan (2005-2009) merkinnät ovat nykyään pääosin piilossa, sillä ne julkaistiin kirjana kesäkuussa 2011 (Adoptiomatka, Tammi). Eräänä päivänä alkoi uusi matka. Nyt perhe on koossa, nyt meitä on neljä. Pikkuruinen osa ajatuksista tallentuu edelleen myös julkiseen muistiin, tänne.
51 comments:
Ihanaa!
Hui kauhistus, koittakaa kestää tuo sietämättömän pitkä lyhyt pätkä pakahtumatta ihan palasiksi!
:)
Jee!
Huh, pieni hetki vain. Hyvää matkaa.
vau!!!
Ihanaa. Niin lyhyt aika, joka tuntuu taatusti pidemmältä, kuin nämä vuodet yhteensä. Mutta nyt ollaan jo lähellä.
t. Satunnainen kommentaattori, vuosia seurannut uskollinen lukija
Odottavan aika on pitkä, mutta varmasti odottamisen arvoinen! Ja loppujen lopuksi se on lyhyt aika kun ajattelee aikaa jonka olette jo odottaneet!
Voimia viimeisiin odotuspäiviin!
Kuukakkua sen kunniaksi!
Oi sentään! Ihan kohta jäljellä on enää kahden käden sormilla laskettava määrä öitä, ja siitä ei mene kuin pieni hetki... :) Ihanaa!
Ihanaa! Olette ajatuksissa.
En malta odottaa, että pääsen lukemaan blogistasi arjestanne lapsiperheenä.
IHANAA! :)
-lellu
Iloa odotukseen, voimia viimeisiin päiviin, hyvää ja turvallista matkaa, kaikkea hyvää teille toivotan!
Olen seurannut sinun blogiasi jo pitkään. Aina, kun blogilistalla on ollut päivitys, niin sydän jyskyttäen olen tullut katsomaan, että joko, joko! Ihanaa iloita tuiki tuntemattoman onnessa mukana, kiitos sinulle!
Jotenkin, vaikka odotus on ollut pitkä, niin ajankohtana tämä lapsen haku on aivan ihana, sillä tulossahan on joulu! Ja isänpäivä, jota miehesi saa ensimmäistä kertaa viettää itse isänä! =) Aivan ihanaa matkaa ja onnentäyteisiä hetkiä!
Upeaa : D
IHANAA :)
Oooh... Vähän ihanaa... =D
Ihanaaaa!!!
Joko on pikkuinen tonttuhattu valmiina? :)
Oih!! Jännittää jo!
huiii.. minuakin jännittää.. =D
Oi ihanaa!
!!!!
(mitä aiot tehdä viimeisenä iltana?)
Onnea matkaan!
Sain vilunväreitä! Vihdoinkin! Olen niin onnellinen teidän puolestanne :)
Oi, ensimmäisenä mieleeni tuli, että ihanaa! Te saatte vihdoinkin Joulun lapsen kanssa!
Vau!Ihanaa! Hurjaa! Jännittävää! Aivan mahtavaa!
-J
:) Ihanaa!
Voi helvetti, miten ihanaa! :) (anteeksi kielenkäyttö, mutta tämä on vain niin MAHTAVAA.
Pitkät 30 päivää tulossa... Mutta siitä se adoptiomatka alkaa
Onnea kovasti, sanattomaksi vetää.
Paljon onnea sinulle ja puolisollesi! Löydettyäni blogisi Adoptioperheet Ry:n sivujen kautta oli pakko lukea heti läpi kaikki vuosien takaiset merkinnät ja itkuhan siinä tuli. Kuvailit tunteitasi niin riipaisevasti, että itsellänikin tuli ikävä..
Hyvää matkaa ja vielä kerran onnea vanhemmille ja isovanhemmille!
T. Outi
Minuakin melkein alkoi itkettää, kurkussa on pala. :) Sitä eläytyy niin tuohon tunteeseen, vaikkei sitä tietysti osaa täysin kuvitellakaan, kun ei itse ole samassa tilanteessa ollut. Kai se onnentunne jotenkin vain välittyy..
Tämä on aito ja ihana blogi. Toivottavasti se jatkuu sittenkin, kun adoptiomatka on kuljettu päätökseen ja alkaa matka lapsiperheenä.
Kuinka ihmeellistä ja outoa, teitä odottaa pieni toisella puolella maapalloa! Ja silti: niin pian sylissä..
Oih! Onnea reppuun.
Mahtavaa!! Onneksi olkoon ihan mahdottoman paljon :)
Aivan ihanaa - sehän on jo todella pian, mutta ei kuitenkaan liiaan nopeasti vaan on aikaa tehdä paljon kaikenlaista pientä valmiiksi.
On tosi ihanaa saada jakaa nämä riemukkaat hetket kanssanne, kaikkien haikeiden hetkien jälkeen.
Sarita
Ihan hurjan hienoa!
Toivottavasti nämä päivät tuntuvat jo sopivasti lähinnä tulevaan valmistautumiselta, uusi perheenjäsen on jo niin kovin lähellä (voi kunpa itsekin joskus olisimme vielä samassa tilanteessa...)
Mikä muuten on ratkaisusi vanhojen blogipäivitysten suhteen, ovatko nyt näkyvissä olevat ne, jotka näkyviin lopulta jäävät? Itse olen kovasti tykännyt lukea ajatuksiasi myös niinä aikoina, kun asiat ovat olleet jollain tapaa pysähdyksissä. Niihin on ollut hyvä peilata omaa tilannetta. Mutta jos nämä tuntuvat sinusta oikeilta ja sopivilta valinnoilta, on se tietenkin täysin ymmärrettävää. Pitkä odotus on välillä tosi vaikeaa... Onneksi te olette todellakin voiton puolella! Ja toivottavasti me saamme kuulla ajatuksiasi myös kolmihenkisen perheen uusissa vaiheissa!
T: Anka
Nyt vaan jäitä hattuun! Vaikka on kuinka kivaa fiilistellä, niin kannattaa varautua arkeen jo nyt. Se tulee kovaa päälle, kun lapsi on teille luovutettu. Ihana on ihanaa. Mutta vastoinkäymisiä tulee. Ja hankaluuksia. Ja niistä pitää jaksaa selvitä siellä reissunpäällä. Jos on energia tuhlattu vaaleanpunaiseen hörhöilyyn, niin pettymys ja uupumus voi olla kova. Pysykää käytännön tekemisen kautta jalat maassa. Meillä hakumatkasta kulunut 3 kuukautta, ja vieläkin uuvuttaa muistella sitä. Mutta lapsi on ihana ja arki on kivaa. Nyt.
Ihanaa, sehän on aivan pian! Mutta kuitenkin niin kaukana, aika kuluu aivan liian hitaasti kun odottaa jotakin. Mutta ihanaa, että saatte viettää joulua perheenä! :)
Ihanaa!! :)
(olin ajatellut kirjoittaa tähän jotain muutakin, mutta en osaakaan tuon enempää sanoa)
:) hymyilen ja huomaan laskevani päiviä. Joulu tulee jo ennen joulua :)
Näinkö nopeasti se nyt onkin edessä: hakumatka! Mukana ajatuksin.
Oii, onneee!! :)
Tuhannesti onnea :)
Hui! Ihanaa! Nyt tiedät lasketun ajan! Onnea matkaan!
T:Pitkäaikainen fani
Onnea myös minulta. Me luovuimme adoptiosta keväällä, kun vaativat niin täydellisiä vanhempia. Kohta saamme luovutetun munasolun, sitä varten ei tarvinnut esitellä sukulaisia eikä menneisyyttä.
oi, ihanaa <3
Niin pian (ja kuitenkin vielä niin monta päivää...) Hän on sylissänne <3
Ihan mahtavaa!
Onnellisia viimeisiä odotuspäiviä! :) Ja hyvää ja turvallista matkaa lapsosen luo!
Turvallista matkaa! Tarpeeksi muistikortteja kameraan:)
Meitä valmennettin adoptioneuvonnassa ja kursseilla hyvin siihen että lapselta ei saa odottaa mitään, lapsi on sellainen kuin on. Mutta kukaan ei valmentanut meitä siihen että emme saisi odottaa myöskään itseltämme mitään. Vuosien varrella oli kertynyt aikamoiset ihannekuvat siitä millaisia vanhempia me tulisimme olemaan, ja kun ne ihannekuvat romahtivat jo hakumatkan aikana, mahalasku ja pettymys itseen oli kova. Sitä on vaan sellainen kuin on, ja kun on väsynyt ja stressaantunut, toimii yleensä selkäytimestä tulevilla toimintamalleilla - jotka on oppinut esim. omasta lapsuudenkodistaan. Lapsi kaivaa meistä esiin raadollisimmat puolemme ja heikoimmat kohtamme. Ennen lapsen saamista pidin itseäni tosi tosi hyvänä tyyppinä. Kaikki kyseenalaistui lapsen myötä, ja nyt vuosien jälkeen ajattelen että olen taas ihan hyvä tyyppi- riittävän hyvä!
Haluan toivottaa voimia vanhemmuuteen ja muistuttaa armollisuudesta omaa riittämättömyyttä kohtaan :)
Löysin blogiisi toisesta blogista...olen lukenut kaikki kirjoittamasi tekstit ihan alusta asti. Istun tässä työpöytäni ääressä kyyneleisin silmin ja olen äärettömän onnellinen puolestasi...saat oman kultakimpaleesi pian syliisi ja elämääsi. Mikään ei ole suurempaa kuin äidin rakkaus lastaan kohtaan...itselläni on kaksi lasta enkä voisi kuvitella elämääni ilman heitä. Onnea ja enkeleitä matkaan, kun tytärtänne lähdette hakemaan.
Onnea ja enkeleitä matkalle!!Liikuttavan ihanaa!!*lämmin rutistus*
T.Suvi
Post a Comment